Paikattuja teitä ja ihmisiä

Kauniina syyspäivänä ajelin Kangasniemen teitä kohti määränpäätäni. Lehtipuut olivat keltaisenaan tien reunoilla ja syksyn himmeä valo kurkisti niiden lävitse.

Yhtäkkiä koin, että tie kertoi minulle tarinaa. Tiessä oli paikkauksia paikkauksien perään. Siitä oli kauan, kun se oli ollut uusi ja sileä. Ja juuri nuo paikkaukset alkoivat puhutella minua.

Raamatussa meitä ihmisiä kuvataan saviastioiksi. Me olemme yhtä herkkiä elämän kolhuille kuin ne. Haavojemme päälle vedämme laastaria niin ruumiillisesti kuin henkisesti, että pysymme kasassa. Saatamme toivoa, että paikkauksemme eivät näkyisi.

Me piilotamme haavamme, kirjoitti Taina Pietilä seurakunnan Facebook-julkaisussaan. Siellä ne kuitenkin ovat ja kaipaavat parantavaa hoitoa: Tulla ehyiksi ja vettä pitäväksi kuin saviruukku. Sitä tien paikkauksillakin haetaan: olla käyttökelpoinen tie. Ja ehkä kerran vielä uusi tie.

Me tarvitsemme parantajaa. Jeesus ei ole vain jeesusteippi, vaan hän on keskellämme ja parantumista tapahtuu jo täällä. Keskeneräisinä ja yllättävän käyttökelpoisina vaellamme eteenpäin. Meillä on toivo: ”Kerran ehjä ihminen ylistää tietä Kristuksen”. Tytti Jäppinen 1981. VK 511

Pastori Päivi Liukkonen

Kuva: Eero Valanko