Diakonia - tuemme sinua, autamme sinua, välitämme sinusta 
Kun tarvitset apua ja tukea elämäntilanteessasi, ota yhteyttä tai tule juttelemaan kanssamme.
Älä jää vaikeuksiesi kanssa yksin, vaan rohkene tulla autetuksi. Voimme neuvotella taloudellisesta tilanteestasi sekä ohjata ja neuvoa viranomaisten kanssa asioimisessa. Kaikki keskustelut ovat luottamuksellisia.
Diakoniatyöntekijä:
Diakonissa Eija Kuitunen, puhelin: 0400 143 606, (aloittaa 1.9.2023)
Toimipiste diakoniatoimistossa (Otto Mannisen tie 2).
AJANKOHTAISTA:
Vapaaehtoistoiminnan maksuton peruskurssi järjestetään Puulan seutuopiston kautta ma 9.10. alkaen. Ilmoittautumiset viim. silloin seutuopistoon.
Kirkonkylän ikäihmisten virkistyspäiviä korvaa kaikille avoin Perjantai -pysäkki perjantaisin Torikulmassa. Klo 9-12
Virkistyspäivät pitäjillä (Hokka, Istruala-Laitiala ja Koittilan virkistystupa Pölläkänmäellä)
Talousapu ja -neuvonta
Seurakunnan diakoniatyöllä on mahdollisuus avustaa pienimuotoisesti taloudellisesti akuutissa talousahdingossa.
Kun tulet luoksemme talousasioissa, sinulla tulee olla mukana tiliesi viimeisimmät saldotiedot tai voit näyttää ne verkkopankistasi vastaanotolla, ja mahdollinen toimeentulotukipäätös Kelalta.
Talousongelmissa ensisijainen avun muoto on toimeentulotuki, jota voit hakea sosiaalitoimen kautta tai suoraan Kelalta.
Ruoka-apua
Voit kysyä kauppojen lahjoittamaa ylijäämäelintarviketta Myrskylyhdyn päiväkeskuksesta (Kankaistentie 2) ma, ke, pe klo 12.30-13.00.
Keskusteluapua
Kirkon ylläpitämä Palveleva puhelin tarjoaa mahdollisuuden keskustella mieltä painavista asioista luottamuksellisesti nimettömänä vapaaehtoisena toimivan päivystäjän kanssa. Palvelevan puhelimen numero on kaikkialla Suomessa 0400 22 11 80.
Voit soittaa Palvelevaan puhelimeen joka ilta klo 18-24.
Voit keskustella myös seurakunnan työntekijöiden kanssa.
Seurakunnan diakoniatyö tarjoaa apua, toimintaa ja yhdessä olon mahdollisuuksia!
Olet tervetullut mukaan diakonian vapaaehtoistoimintaan. Vapaaehtoisena voit toimia muun muassa "työmyyränä" kertaluontoisissa avustustöissä, ystävänä lähimmäiselle kodeissa ja palveluasumispaikoissa, yhteisvastuukerääjänä tai emännän apuna Torikulman isommissa tilaisuuksissa.
Jos vapaaehtoistoiminta kiinnostaa sinua, ota yhteyttä diakoni Kaisa Käräjämies-Reinilään.
Diakoniatyön vastuuryhmä:
Kirkkoneuvoston vastaavana: Tuomo Janhunen (kirkkoneuvoston edustaja), Aalto Marja, Juntunen Pirkka, Koljonen Mirja, Tanttu Jouko
NAISTEN PANKKI Kangasniemellä
Naisten Pankki on suomalainen vapaaehtoisverkosto, joka kerää varoja kehitysmaiden naisten koulutuksen, toimeentulon ja yrittäjyyden kehittämiseksi. Naisten Pankin työn pääkohteena ovat naiset, joiden omaehtoista ja kestävää toimeentuloa tukemalla parannamme sekä heidän että heidän perheidensä ja yhteisöjensä asemaa. Voimavaranamme ovat lukuisat aktiiviset vapaaehtoiset, osakkaat ja lahjoittajat kautta Suomen. Naisten Pankin rahastoa hallinnoi ja hankkeet toteuttaa Kirkon Ulkomaanapu. https://www.kirkonulkomaanapu.fi/
Kerätyillä varoilla rahoitetaan
• naisten taloudellista toimeentuloa, osaamista ja oikeuksia parantavia hankkeita
• pienlainoja, ammattikoulutusta ja muuta yrittäjyyteen tähtäävää toimintaa
• muita uusia, innovatiivisia naisten yrittäjyyteen tähtääviä pilottihankkeita.
Tällä hetkellä Naisten Pankilla on yhdeksän hanketta kahdeksassa kehitysmaassa. Naisten Pankki on suomalainen keksintö. Tule mukaan toimintaan!
Kangasniemen aluesolun Teetupaillat syys- ja talvikaudella joka kuukauden ensimmäisenä
maanantaina Tervaniemen tuvalla. Seuraa ilmoittelua! Tervetuloa mukaan naiset ja miehet!
NAISTEN PANKIN KANGASNIEMEN ALUERYHMÄ 2012-2022
ALKU
On helppo todeta NAISTEN PANKIN toimineen Kangasniemellä vuoden 2022 lopulla kymmenen vuotta. Toiminnan tarkkaa alkamispäivää sain tosissani kaivella päivänvaloon. Äkkiseltään näytti siltä, että serkkuni Pirjo Tiihosen kanssa meillä olivat ratkaisevat sanat ja päätös hallussamme. Siitä vain emme oikein päässeet yksimielisyyteen, kumpi idean alunperin keksi. Hyvä olikin, ettemme innoissamme suinpäin vieneet kunniaa siltä, kenelle se todellisuudessa kuului.
14.11.2012 soitti kirkkoherra Matti Tolvanen Mirjami Saastamoiselle käskien:
– Tilaa kirjat.
Ja siitä se sitten lähti. Soitto oli lähtölaukaus Naisten Pankin toiminnalle Kangasniemellä.
Ennen kyseistä soittoa oli kyllä jo monta mutkaa oiottu. Meillä oli hallussamme vähäinen omakustanteeni ”Taivaan tuvan tarinoita”. Olin kaupitellut sitä eri kustantajille ja samoihin aikoihin saanut tiedon hiljattain perustetusta Naisten Pankista. Se tuntui omalta, ja päätin, että jos euronkaan käsikirjoituksestani saan, sen annan Naisten Pankille.
Kukaan ei ottanut sepustustani ja Naisten Pankki jäi näppejään nuolemaan. Erinäisten vaiheiden jälkeen päätin tehdä pienen omakustanteen ja antaa sen lahjoina omilleni ja tarkoin valituille ystävilleni.
Serkku-Pirjo sotkeutui juttuun, kun hän pyynnöstäni kirkollisissa piireissä toimineena tarkasti, etten ollut mitään kristinuskoa herjaavaa teksteihini ujuttanut. Tulin hänelle maininneeksi kariutuneesta unelmastani Naisten Pankin suhteen. Hän kuunteli, mietti hetken ja sitten silmät intoa sädehtien ehdotti:
– Saanko soittaa Helsinkiin? Otetaan isompi painos, jos he ryhtyisivät myymään sitä. Myyväthän he muutakin.
Myönnyin tuumaan. Ei sekään ottanut tuulta siipiensä alle. Saimme vain kehotuksen perustaa ryhmä ja myydä itse.
Ei tuntunut mahdolliselta. Meitä oli vain me kaksi. Minne myynti järjestettäisiin? Miten rahaliikenne hoidettaisiin? Kysymyksiä nousi enemmän kuin ehti vastata. Pankkitilin avaamista varten olisi pitänyt rekisteröityä. Mahdotonta. Kuka suostuisi myymään mahdollisimman pienellä palkkiolla? Tai suorastaan olemattomalla. Silloin välähti: Ev. lut. seurakunta. Myihän se Kangasniemen historiaakin. Enemmänhän tämä seurakunnan toimialaa liippasi.
Samalla tuli mieleen ryhmän muukin mahdollinen toiminta. Missä voisimme kokoontua? Olihan seurakunnalla Tervaniemi. Voisikohan sitä kysyä...
Pähkäilyjen tuloksena tehtäväkseni jäi lähteä kirkkoherran puheille. Tarinan kainalossa lähdin matkaan.
Herra selaili kirjaa. Ettei aika menisi hukkaan, aloin samalla varovasti puhua kokoontumistilasta. Tervaniemi olisi homeetonkin, tosi viihtyisä. Huomaamattani innostuin:
– Saarnoja emme pidä. On puhuttu tarpeeksi. Tekoja tarvitaan...
Jotainhan piti periksi antaa, kun seurakunnan johtajan kanssa neuvoteltiin.
– Iltavirren voit luvata, oli Pirjo evästänyt. Sen lupasin.
Se oli kuin ”kirkko keskellä kylää”, kun Naisten Pankin periaate on olla katsomatta uskontoon, politiikkaan, kansallisuuteen, etniseen taustaan tai muihin niihin verrattaviin seikkoihin, ei edes sukupuoleen, ei täällä eikä kohdemaissa.
Demokraattisena johtajana kirkkoherra halusi kuulla kanslistin mielipiteen myynnistä. Laskeuduimme alakertaan kanslistia jututtamaan. Tovin neuvoteltuamme sain jo alustavan lupauksen, mutta...
– Minä luen tämän kirjan ensin. Nyt on Mikkeliin meno, mutta ehkä loppuviikosta...
Vähän peloissani lähdin kotiin. Nyt se varmasti tyssää siihen koiran taivaaseen menoon. Yllätyksekseni puhelin pirahti jo seuraavana aamuna, ei loppuviikosta.
– Tilaa kirjat. Erikoisesti pidin siitä koiratarinasta.
Siltä istumalta tein tilauksen. Päivä oli pelastettu, aika monta sen jälkeenkin.
Kirjapainon toimitusjohtaja lupasi kirjat parissa viikossa, joten ne ehtisivät joulumyyntiin. Vielä kuitenkin ehti matkaan yksi mutta: painotalossa avainasemassa oleva henkilö joutui parin viikon työmatkalle Eurooppaan ja kirjat myöhästyisivät.
Niitä odotellessa toimittaja Arja Reinikainen ei ollut toimeton. 22.12. ilmestyneeseen Kunnallislehteen hän teki ”kuvakertomuksen” Naisten Pankista ja pian alkavasta teetupatoiminnasta.
Niin sitten 19.12. kirjat viimeinkin olivat kirkkoherran viraston rappujenaluskomerossa. Myynti alkoi het´huomenna. Mutta taas yksi mutta. Se iki-ihana joulu sulki viraston viikonlopun avulla neljäksi päiväksi, joten kauppaa tehtiin sillä erää vain kaksi päivää, mutta jatkettiin innolla joulun jälkeen. Silloin oli jo toinenkin myyntipiste Lounas ja Leivässä. Yrittäjä Aili Khouri oli tullut yllättäen mukaan kirjamyyntiin. Siitä se tie Turkuun lähti.
TOIMINTA
Vuodet 2013-2014
Pelkkä kirjamyynti ei pitkälle kantaisi.
Alunalkaen rungoksi suunnittelimme teetupaa. Suuressa maailmassa naistenpankkilaiset pitivät viini-iltoja, hyväntekeväisyyspäivällisiä ja muuta suureellista, meille käymätöntä.
Ensimmäinen teetupa oli 7.1.2013.
Unelmana oli, että väki iltakävelyllä pistäytyisi hörppäämään kupin lämmintä, katsomaan keitä tuvalla tapaisi ja rupattelemaan tovin. Ei houkutellut.
Lisättiin listalle kahvi. Ei sittenkään. Väki vaan ei käy enää iltakävelyllä, kuka mistäkin syystä. Tarvitsimme näkyvyyttä, apuvoimia ja ideoita. Matti-insinööri oli kyllä valmis tarttumaan toimeen kuljetuksissa ja teknisissä ongelmissa. Alkumetreillä tulivat myös Erja Lähteenmäki, Eila Varjo ja Sisko Luukkonen osaavine käsineen ja ideoineen joukkoomme. Kunnallislehden Arja toimitti artikkelin toisensa jälkeen, osallistuimme muiden järjestöjen tapahtumiin ja panimme pystyyn omiakin tempauksia. Täydellä höyryllä yritimme eteenpäin.
Jo helmikuussa asetuimme näytille. Myräkkä ry järjesti jäähallille lastentapahtuman. Sinne vain työnnyimme mukaan myräköimään. Matti auttoi pöytien laitossa ja kyytipoikana, me Pirjon kanssa hoidimme kirjamyynnin ja esitteiden jaon. Olimme tyytyväisiä ensilentoon.
Maaliskuussa vietiin viestiä jo kauemmas kotinurkilta. Seurakunnan vapaaehtoisilla oli retki Haukivuoreen. Heidän mukaansa pujahdettiin kauppaa käymään: Erja munia, minä kirjoja myymään. Vähän naureskeltiin munakaupalle, mutta tosi paikka: oli pääsiäinen tulossa ja koristeitahan se Erja tietysti...
Huhtikuussa oli käynnissä kahden rintaman sota, kun Juvalla Pirjo eläkeläissisarten tapaamisessa kauppasi kirjoja ja me täällä kotinurkilla Erjan kanssa olimme samassa puuhassa KAU:n ajankohtaispäivässä aivan samana päivänä.
Siinä sivussa alkoi toiminta teetuvallakin uomautua. Tervaniemen tupa oli varattu käyttöömme aina kuukauden ensimmäisenä maanantaina. Rahapussin saimme jättää seurakunnan toimistosihteerille eteenpäin toimitettavaksi. Saimme keskittyä suunnittelemaan toimintaa.
Syyskuun maanantaina olimme koolla melkolailla omin joukoin, Luukkosen Sisko vähän verskimpänä mukana. En osaa sanoa kummasta, Varjon Eilasta vai hänestä, oli lähtöisin idea ruveta askartelemaan vanhoista lehdistä piispanhiippoja. Niitä teimme ja talletimme myöhempää käyttöä varten. Tarve olikin jo seuraavalla viikolla, silloin oli syysmarkkinat. Piispanhiipat päässä hosuimme muiden kauppiaiden tavoin. Myimme kymmenen kirjaa ja jaoimme esitteitä. Varmasti huomattiin Naisten Pankin toimihenkilöt.
Värittömäksi ei jäänyt vuosi 2014:kään.
Tammikuun teetuvalla Eila pyörähti lattialla ja antoi katseensa pyyhkiä tuvan hirsiseiniä todeten:
– Täällä on autiot seinät. Niille on tehtävä jotakin.
Vähän ällistyimme. Maalaamaan emme rupea, oli varma kanta. Tilkkutyö ei myöskään saanut kannatusta. Työtapa toisensa jälkeen hylättiin, kunnes arvelimme huovutusta voitavan käyttää ainakin osaksi.
Mitä se sitten esittäisi, oli visainen kysymys muille, mutta ei Siskolle:
– Tehkää Ruut ja Boas. Se sopii teille.
Illan päätteeksi saimme kotitehtäväksi tehdä luonnos aiheesta. En tiedä mitä muut tuumivat, mutta itse jupisin mennessäni:
– Minä mitään luonnoksia, mutta se Ruutin kirja on kyllä luettava.
Kun helmikuussa palasimme tuvalle, ei minulla edelleenkään ollut luonnosta, mutta ei sitä kukaan huomannut, kun Erjan luonnos häikäisi kaikki. Valmis seinälle sellaisenaan. Pirjo sen sitten omikin. Innostuimme tosissamme. Päätimme yhdistää huopaa ja luonnonmateriaaleja. Olin vahvoilla minäkin:
– Minulta kyllä keppejä, kaarnaa ja kariketta löytyy...
Väliin tuli kuitenkin maaliskuu naistenpäivineen ja varasti näytelmän. Meillä oli oma projektinsa sille. Sisko oli taannoin yllyttänyt meitä kunnantalon parkkiin puuroa myymään näkyvyyden saamiseksi. Ei menty. Liian hankalaa. Puuro pantiin hautumaan ja nyt se otettiin esiin. Jo naistenpäivän aattona imeltyi puolukkapuuro viidessä kattilassa porukan jäsenten hämmentäessä kukin omaa kattilaansa.
Lisäksi perjantai-iltana ripustimme Anna-Liisa Lyytikäisen lintutauluja näyttelyksi tuvan seinille ja sitten lauantaina 8.3.2014 repesi: taidenäyttely taustana, Anna-Liisan huilumusiikkia, perinnepuuroa ja väkeä yllätysmäärä.
Huhti- ja toukokuu menikin sitten omassa taideprojektissamme. Kesänkorvalla se valmistui, mutta ripustus jäi syksyyn.
Vähin äänin emme kuitenkaan kesään lähteneet. Ensimmäinen paikallisryhmän esiinmarssi omin avuin oli 26.5.2014. Avasimme silloin näyttelyn Anna-Liisa Lyytikäisen Taivaan tuvan tarinoihin tekemistä kuvista nimellä ”Akat asialla”. Näyttely oli auki 13.6. asti. Sama näyttely oli myöhemmin esillä Lounas ja Leivässä. Silloin sen nimenä oli ”Silta tulevaan”.
Avajaisohjelman kuvittelimme vastanneen kävijöiden odotuksia: Mirjami Annikki kertoi tarinoiden synnystä, Anna-Liisa soitti huilua ja avajaisvieraat saivat arvata, mistä kuvasta tarinoidenkertoja eniten piti. Oikein arvanneiden kesken arvottiin kirja. Kuivin suinkaan ei tarvinnut olla ja ostohaluisille oli tarjolla tavaraa perennanjuurakoista paakelseihin.
Syyskuussa oli sitten komeat työkauden alkajaiset. Ruut ja Boas nostettiin seinälle ja luovutettiin seurakunnalle. Pastori Tuula Suuronen otti lahjoituksen vastaan. Esitimme tilaisuudessa Ruutin kirjan. Seurakunnan nuorista oli saatu Ruut ja Boas, kun mummokaarti tunsi vanhuutensa ja niin muodoin sopimattomuutensa esittämään kyseisiä rooleja.
Marraskuussa ehdimme Eilan kanssa Majatalon porstuaan, tarkemmin sanoen kunnantalon aulaan kaupalle. Hoidimme sivubisneksenä myös majatalonisäntä Pirkan kalenteri- ja videomyyntiä.
Vielä ennen joulunviettoon rauhoittumistamme, pidimme joulukuussa glögi-illan arpajaisineen.
TEETUVALLA
2015-2022
Aluksi olimme niin tohkeissamme, ettemme huomanneet dokumentoida teetuvan toimintaa. Kevään 2014 näyttelyyn sentään älysimme ostaa kirjan, johon näyttelyvieraat saattoivat kirjautua.
Kirjasta tuli jatkossa teetuvan päiväkirja, johon tapahtumat merkitään. Sen mukaan syyskuusta 2014 vuoden 2022 loppuun mennessä olemme kokoontuneet tuvalla 56 kertaa koronan vähentäessä viime vuosien tilaisuuksia.
Aluksi vain joimme kahvia ja teetä paakkelseineen, rupattelimme ja lauloimme sen iltavirren, kun kerran olimme luvanneet. Väkeä kävi harvakseltaan, jos ensinkään. Jotain oli asialle tehtävä. Siskolla oli taas ehdotus valmiina:
– Kutsukaa muita toimintaryhmiä vieraiksi. Niitähän on pilvin pimein.
Kokeilimme sitä. Vuosien 2015-2017 aikana kutsuimme kylään:
Kansalaisopiston kirjallisuuspiirin
Helluntaiseurakunnan lähetyksen ystävät
Ev. lut. seurakunnan miesten piirin
Suntio Reijo Kilpelän perheineen paikkakunnalle juuri muuttaneena
Martat
Sydänyhdistyksen
Ev. lut. seurakunnan työntekijät
Aluksi kutsutut saapuivat suurella joukolla, mutta sitten vieraat vähenivät loppuen viimein kokonaan. Lakkasimme kutsumasta.
Siirryimme teemailtoihin ja tuvan omiin tempauksiin. Yleisömenestys parani. Väkeä oki aiheesta ja mahdollisesta vierailijasta riippuen 11-46 paikallaolijaa. Iltoihin haalimme luennoitsijoita kauempaakin unohtamatta paikkakunnan asiantuntijoitakaan. Ja jos ei näköpiirissä ollut oikein ketään, pantiin homma pystyyn omin voimin.
Tupa on saanut olla näyttämönä myös vähän suuremmille tapahtumille jo aiemmin kerrotun puuropäivän lisäksi.
Keväällä 2015 oli kevättempaus. Se alkoi hyvissä ajoin jo iltapäivällä kirppiksenä ja huipentui illalla kevätlaulajaisiksi. Idean saimme kansalaisopiston musiikinopettaja Marja Kannistolta, joka oli myös illan maestro oppilaineen.
Oma kohokohtansa oli syksylläkin. Marraskuussa kävi Naisten Pankin koordinaattori Jaana Hirsikangas kertomassa taannoisesta Guatemalan matkastaan tapaamassa siellä elämän alkuun päässeita naistenpankkilaisia.
Vuoden 2016 tavanomaiseen toimintaan toi vaihtelua toukokuun kevätarpajaiset. Siinä sivussa musisoitiin. Anna-Liisa ja Anita hoitivat soitot, me muut laulut kukin äänellämme.
Syyskausikin alkoi laululla. Sirkku-kanttorimme pani meidät opettelemaan uusia virsiä. Liekö havainnut iltavirsiohjelmistomme kovin suppeaksi.
Lokakuussa tietämystämme Naisten Pankin toiminnasta avarsi metsätalouden lehtori Kirsi Itkonen. Hän oli osallistunut keväällä Skills donation -projektiin Nepalissa. Siinä osallistujat lahjoittivat työpanoksensa projektiin.
Vuosi 2017 oli varsin vauhdikas.
Helmikuussa vieraanamme oli paikkakunnan oma lastenkirjailija Maria Kuutti kertomassa elämästään naisena, äitinä ja kirjailijana. Hiljattain hän oli julkaissut uuden osan Anna ja Elvis -sarjaan ja me halusimme olla ajan hermolla ja teetuvallakin oli kirjailijavierailu.
Maaliskuun naistenpäivänä ratkesi pannulappukisa. Kunnanjohtaja Johanna Luukkonen haastoi kunnan miehet kanssaan kilpaan pannulapunteossa. Vähän tosin saimme haastajaa taivutella, mutta rohkeni kuitenkin haastamaan. Asiantuntijaraati arvioi työt. Niinhän siinä sitten kävi, että miehethän sen kisan voittivat.
Ensimmäiseksi raati asetti Jouko Tantun virkatun perhospannulapun. Toisen sijan vei Martti Hännisen huovuttamalla tehty Suomi 100 -pannulappu ja kolmanneksi sijoittui Matti Tiihosen virkattu, tosi pyöreä, iloisen raidallinen lappu. Kilpailun taso oli niin korkea, että vielä kunniamaininta piti antaa Jouko Häkkisen Suomenlippuaiheiselle työlle. Elettiinhän silloin Suomen juhlavuotta ja se näkyi töiden aiheissa.
Touhua riitti kilpailun ratkettuakin. Anna-Liisa viihdytti huilullaan, juotiin kahvia ja teetä, rupateltiin ja myytiin taidearpajaisten arpoja. Kerroimme teoksista, minkä tiesimme. Arvottavana oli kuvanveistäjä Juhani Saksan, taidemaalareiden Anna-Liisa Lyytikäisen ja Taina Pietilän työt sekä Iittalan taidelasia. Kaikki lahjoituksina saatu. Eikä se ollut turha naistenpäivä: väkeä oli paikalla 37 henkilöä ja rahaa tuli teetuvan ennätys, 841 euroa, kun kilpailutyötkin lopulta huutokaupattiin.
Syyskuussa jo sitten maltoimme kuunnella, mitä suulla suuremmalla sanottiin. Kirjailija-toimittaja Aino Suhola esitelmöi aiheesta ”Naisten tunnoista tässä maailmassa”. Esiintymispalkkiona hänellä oli kaksi vaihtoehtoa: joko 1200 euroa tai ruisleipä. Me pääsimme leivällä.
Lokakuussa Puula-aktivisti Jouko Häkkinen tuli pitämään puhetta Puulasta. Totesimme vanhan sanonnan ”kyllä sopu sijaa antaa” pitävän paikkansa vieläkin, sillä samana iltana oli toinenkin vieras. Everstiluutnantti evp. Urpo Malinen esitteli meille seppelehanketta. Itsenäisyyspäiväksi oli tavoitteena tehdä talkoilla jokaiselle sankarivainajalle oma havuseppele. Hän opasti meitä seppeleen teossa ja kutsui talkoisiin Puu-Le Oy:n hallille. Näppäräsormisimmat menivät ahkeroimaan.
Marraskuussa saimme vieraaksi vielä Naisten Pankin johtoryhmän toisen puheenjohtajan Hannele Haltin. Hän toi terveisiä Ugandasta kertoen mihin kohteisiin Naisten Pankki oli siellä osallistunut.
2018 esittelimme vanhoja asioita nuorisolle ja vähän vanhemmillekin vieden siinä sivussa Naisten Pankki -tietoutta vauvasta vaariin.
Helmikuussa haastoimme lukion oppilaskunnan sananlaskukisaan. Tuomariksi saimme lukion äidinkielen lehtorin Antti-Jussi Kuutin. Naisten Pankin mummothan sen kisan voittivat. Yllätimme oppiskunnan joukkueen, kun palkintosumma puolitettiin, puolet oppilaskunnalle, puolet Naisten Pankille. He eivät olleet osanneet odottaa palkintoa olevankaan.
Maaliskuussa kyhäsimme nukke- ja lelunäyttelyn. Aamupäivä oli varattu päivähoitoryhmille, päiväkodin väelle, eskareille ja epuille. Illalla tulivat aikuiset. Nukeista kiistatta arvokkain oli yli 100-vuotias Elsa, joka nyt on Erja Lähteenmäen hoidossa. Rakkain nukkensa käsivarrellaan kuvanveistäjä Eila Hokkanen tuli kertomaan posliininukkejen valmistuksesta. Se on ala, jonka hän myös taitaa. Leikkikalujen vetonaula oli ruiskäyttöinen puukuorma-auto, jota innolla kokeiltiin. Se tosin oli peräisin vain 1960-luvulta. Hyvä peli kumminkin. Auton omistaa sen alkuperäinen omistaja Kari Saastamoinen.
Huhtikuulla oli vaihteeksi modernimpaa meininkiä. Kartoittaja Mika Ollikainen kävi näyttämässä ottamiaan luontokuvia, mikä kevään kynnyksellä sopi erinomaisesti. Siinä tunnelmoidessa oli toukokuun ensimmäinen maanantaikin hujahtaa ohi. Ehdittiin sentään joku kaanon laulaa luikauttaa ennen kesätaukoa.
Syyskuussa sitten palasimme entiseen. Koottiin vanhojen oppikirjojen ja opetustaulujen näyttely. Olipa mukana yhden sota-ajan oppilaan työkirjakin. Aamupäivästä oli nytkin nuori väki, neljäs- ja viidesluokkalaiset, liikkeellä. Muulle yleisölle näyttely avattiin kello 15 jatkuen iltaan asti.
Kuvatauluista päähuomion veivät Ebba Masalinin mustapohjaiset kasvitaulut. Taito Itä-Suomi ry:n Kenkävero oli painattanut niistä kortteja ja julisteita sekä tekstiilejä. Illalla Kenkäveron toimitusjohtaja Anne Ossi oli kertomassa retrobuumista. Hän kertoi myös päätöksestä lahjoittaa jokaisen taulusta tehdyn postikorti myyntihinnasta 10 senttiä Naisten Pankille.
Loppusyksyn kuuntelimme sitten valmista ja mikä oli kuunnellessa.
Kangasniemen naiskvartetti The Mummot vieraili. Olimme keväällä tavanneet ja he ilmaisivat halunsa tulla teetuvalle laulamaan. Nyt lokakuulla oli heidän vuoronsa. Odotimme laulua tai paria, mutta he lauloivat ja lauloivat, pieneksi konsertiksi asti. Kaikki Naisten Pankille.
Marraskuussa nautimme sanataiteesta. Lausujamme Sari Kuusjärvi lausui muutaman iltaan itse valitsemansa runon, mutta esitti myös meidän toiverunojamme, kun ovelasti olimme panneet lehteen illan nimeksi: ”Tämän runon haluaisin kuulla”.
Jos Amsterdam on tulppaaneja tulvillaan, taitaa Naisten Pankin paikallisryhmän vuosi 2019 olla tietoa tulvillaan, tosin historiapainotteisesti. Saimme toki pari musiikki-iltaa joukkoon sopimaan, kun oikein pakkasimme.
Ensimmäisessä teetupaillassamme lähdimme vaeltajan matkaan. Pääkirjanpitäjä Irma Tiihonen, oman kylän tyttö hänkin, kertoili pyhiinvaellusmatkastaan Ranskasta Espanjan Santiago de Compostelaan.
Helmikuussa oli sitten sen musiikin vuoro. Kitara-hanuriduo Pentti Saloranta - Matti Laitinen vierailivat. Yhdessä he soittelivat, mutta Pentti hoiteli laulun yksikseen. Lopuksi saimme mekin yhtyä lauluun ja olihan se mahtavaa, kun säestys oli.
Maaliskuussa, taas naistenpäivänä, tietokirjailija Liisa Seppänen kertoi keskiajan rohkeista naisista Britanniassa. Oli yksinhuoltajaa, johtajaa, karjakkoa, erakkoakin tarjolla. Jämäköitä naisia. Onkohan meistä heidän jalanjälkiinsä...
Ja lisää tietoa saimme huhtikuussa kolumnisti-puutarhuri Marja Aallolta. Hänen aiheensa oli raamatun kasvit. Hämmästyttävää oli kuulla, miten pitkä historia joillakin viljelyskasveillamme on. Ilta huipentui ilonpurkauksiin, kun Marja ennen lähtöään ilmoitti liittyvänsä porukkaan.
Toukokuussa oli toinen musiikki-ilta. Anna-Leena Mieskolaisen kanssa virittelimme muistojen kevätlaulut päällimmäisiksi.
Syyskuussa kesän levättyämme kuuntelimme tarkkaavaisina opettaja Raija Vehmalan kertoessa Kangasniemen kansallispuvusta. Se olikin melko tuore tapaus. Puku oli hyväksytty ja ensimmäiset ommeltu Eila Varjon opastuksella vasta 1990-luvun alussa.
Vanhemmista jutuista kuulimme marraskuussa, kun kirjailija-ekonomi Eero Valanko oli vierailemassa. Hän oli julkaissut muutama vuosi sitten teoksen ”Viimeiset 5000 vuotta Puulansalmella”. Siltä pohjalta lähti ilta etenemään. (Puulansalmi on Kangasniemen lounaiskolkka.)
Pienistä ympyröistä ja menneestä ajasta havahdutti toimittaja Tiina Toivakka meidät tähän päivään joulukuun alussa. Hän oli kesällä valokuvaaja Maria Miklaksen kanssa käynyt Nepalissa Naisten Pankin hankekohteissa. Hänen kertomuksensa olivat ajankohtaisia.
Vuoden 2020 aloitimme laululla. Tammikuun ensimmäinen maanantai osui silloin loppiaiseen. Kun joulu oli laulettu joululauluja, oli loogista loppiaisena laulaa vielä loppiaisajan laulut. Sirkku-kanttori tuli laulattamaan. Kolmen kuninkaan marssi laulettiin, totta kai. Jos hän ei saanut meitä oikein komeasti sitä esittämään, niin parhaamme innoissamme yritimme.
Helmikuussa taiteilija-pastori Taina Pietilä luennoi väreistä. Illan teemana olikin ”värillä on väliä”. Senkin kuulimme, että omat värimieltymyksemme heijastavat sisintä olemustamme. Siksi joku valitsee aina sinisävyisiä, toinen ruskean vivahteita ja kolmas räiskyvän punaisia värejä. Väri on merkityksellinen asia.
Maaliskuulla lehti-ilmoituksessamme luki: yllätysvieras. Vieras oli kappalaisemme Pirkka Sieviläinen. Hän oli eläkkeelle lähdössä ja me halusimme järjestää illan Naisten Pankin kiitoksena hyvästä yhteistyöstä. Hän otti meidät mukaan ja sanoi painokkaasti:
– Te edustatte kansainvälistä diakoniaa.
Ilta oli rattoisa ja hän toivotti meille voimia jatkaa ja me hänelle hyviä eläkepäiviä.
Sitten tuli yllätysten yllätys: korona. Se hiljensi Tervaniemen tuvan puoleksitoista vuodeksi. Tapasimme tuvalla seuraavan kerran 4.10.2021. Marja oli ehtinyt ennen koronan puhkeamista lähteä Israelin matkalle. Kun hän palasi, oli vastassa kotilieden lisäksi koronakaranteeni. Oli suunniteltu, että hän matkalta palattuaan tuoreeltaan kertoo, miltä maailmalla nyt näyttää. Korona esti sen silloin. Nyt kuulimme matkasta.
Marraskuun vieraskin oli odottanut kauan. Hän oli seurakuntasisar Ritva Alanne. Hänen aiheensa ”Jaetut eväät” olikin nyt ajankohtaisempi kuin ennen koronaa.
Tilanne näytti pahenevan. Pidimme pienemmän tauon.
Tuvalle palattiin 2.5.2022.
Ja heti kysyttiin: Muistatko vanhoja sanontoja? Ilta kului rattoisasti. Yks’ ja toinen muisti sellaista, mitä ei ollut käytössä vuosiin kuullut. Niin päästiin yhdellä teetuvalla kesälomalle.
Syyskuu tuli niin äkkiä, ettemme oikein ehtineet valmistautua. Julistettiin ideat hakuun. Hetken hiljaisuuden jälkeen ehdotuksia tuli liki valita asti.
Lokakuussa kauan muhimassa ollut Raija Vehmalan matkakertomus Kilimanjarolle pääsi päivänvaloon. Hyvä varmaan oli, että reissu oli ajoissa tullut tehtyä, helpompi oli nyt muistoissa vaeltaa.
Marraskuussa tempaisimme runot esiin. Nyt teemana oli ”Tämän runon haluaisin lukea”. Ei enää luotettu toisen tulkintaan, vaan minä ite.
Edessä oli joulu 2022.
Maailma oli mullistunut vajaan vuoden aikana Euroopassa. Myllerryksen vaikutus tuntuu täälläkin. Naapureiksemme on tullut kymmeniä pakolaisia Ukrainasta. Kun 5.12. vietimme tuvalla itsenäisyyspäivän aattoa, annettiin illan tuotto täkäläisten pakolaisten jouluavuksi.
ULOS OVESTA AVARAAN MAAILMAAN
2015-2022
Koska varainhankinnan lisäksi meiltä toivottiin tietoisuuden levittämistä, hakeuduimme myös muihin hankkeisiin ”laajemmille laulajille, runsahammille runoille”, kuten Kalevala sanoo.
Kangasniemen Kunnallislehti oli tukenamme heti alusta lähtien tiedonlevityksessä. Toimittaja Arja Reinikainen tuntui ottaneen Naisten Pankin sydämenasiakseen ja hänen viitoittamaansa tietä ovat nykytoimittajat jatkaneet päätoimittajaa myöten. Kiitos heille kaikille.
Kyllä itsekin yritämme.
Pieksämäellä olimme intoa nostattamassa 22.11.2016, kun he olivat paikallisryhmän perustamisaikeissa.
Ihan vain näytin vuoksi osallistuimme Kangasniemi-päivän historialliseen kulkueeseen keväällä 2017.
Saman vuoden syyskuussa oli sitten yhden naisen ”Makua elämään” -projekti. Minulla oli edessäni kasa piparjuuren juurakoita, kun välähti. Kipaisin soittamaan sihteerille. Hän suostui tuumaan. Pesin juurakot putipuhtaiksi, pilkoin ja pussitin. Seuraava päivä oli markkinapäivä. Korissani oli Naisten Pankin esitteitä ja piparjuuripusseja.
– Anteeksi, saako olla makua elämään? Naisten Pankki tarjoaa.
Sillä repliikillä kuljeksin väen keskuudessa ja jaoin tuotteitani.
– Mitä se maksaa? Kysyi yksi tarkan euron mies.
- Eihän maku maksa mitään, se tulee kaupantekijäisenä.
Hyvin kävi: kun väki alkoi vähetä, pilkotti korin pohjakin, minä olin saanut tarpeekseni ja poistuin muiden mukana.
Kansalliset Seniorit kutsuivat jopa kahdesti tarinoimaan, ensin aika alkuun Pennalantalon, vähän myöhemmin kunnantalon kerhohuoneelle.
Jaksoivatpa ikäihmisetkin kiinnostua Naisten Pankista. Saimme kutsun heidän päivätoimintaan esittelemään asiaa.
Mutta kunnantalolle ei kutsuttu. Mentiin vain. Naisten Pankin paidoissa valtasimme hetkeksi presidenttiehdokkaan vaalitilaisuuden 2.10.2017. Erjan kanssa peräsimme hänen tietouttaan Naisten Pankista ja asiamme arvostusta. Tietoinen tuntui olevan ja kannustavan lausunnon saimme jatkaa toimintaa. Kiitimme ja poistuimme teetuvalle enempää häiritsemättä.
Aina tuttuja tavatessamme pidimme asiaa esillä. Jopa marjametsässä saattoi joutua aivopesun kohteeksi. Näin kävi Sirkka Putkoselle. Hänestä saimmekin oivan apunaisen ja uskollisen tuvankävijän.
Tosi onnistuneiksi osoittautuivat kutsukeikat 12.3.2016 Pieksämäkeen kirjakirppikselle ja 16.11. samana vuonna Jäppilään Hyvän tuulen torille. Veimme tietoa, teimme kauppaa, saimme lahjoituksia ja toimme rahaa.
Vappuna 2017 tempaisimme räväkästi. Kunnantalolta lähdimme ja lenkin kylällä tehtyämme päädyimme Tervaniemeen. Joutavia emme jolkutelleet. Koko matkan neuloimme ahkerasti kävellessämme Erjan idean mukaan. Ennen naiset kesäiset kävelymatkansa hyödynsivät niin. Kokeilimme sitä ja kyllä se toimi. Tuvalla palattiin tähän aikaan. Siellä meitä odotti vappubooli ja yrittäjä Riitta Pajula. Hän esitteli Home Care -tuotteita, kauppa kävi, eikä Naisten Pankkikaan ilman jäänyt.
Kauppiaiden mukaan me muutenkin aina pakkauduimme. Syysmarkkinoillahan olimme olleet jo ensimmäisenä vuonna, mutta markkinoille palasimme vielä keväällä 2018. Torille piti päästä keväällä 2021, kun korona jo hellitti otettaan. Lähetyksen väki piti silloin torikirppistä. Jokainen kaiveli kaappejaan, eikä turhaan. Kyllä mummoilta rompetta löytyi. Hylkytavaroinemme menimme mukaan.
Totuuden nimissä on myönnettävä, että yritteliäitä naisia on muuallakin, kuin Naisten Pankissa, jopa ihan yksikseen yrittäviä. Kymmenen tällaista naista pani pystyyn Tervaniemessä talvimessut 4.12.2017. Meillä oli siinä sivussa arpajaiset ja yrittäjätkin olivat höylejä Naisten Pankkia kohtaan.
Jouluna ihminen on ehkä anteliaimmillaan. Se oli hyödynnettävä. Kunnantalon joulumyyjäisissä olimme vuosina 2013, 2018 ja 2019. Seurakunnan myyjäisiin pakkauduimme vuosina 2014, 2015 ja 2016.
Tosi markkinat olivat Sanan Suvipäivät 16.-17.6.2018. Vaikka olivatkin niin sanoakseni ulkomarkkinat, oli meitä tavaran tarjoajiakin sankoin joukoin. Kun meille tarjottiin mahdollisuutta tulla mukaan, tottakai menimme. Meillä oli vielä tarinoita alennusmyynnissä puoleen hintaan. Myimme 18 kirjaa. Se olikin viimeinen kerta, kun niitä kaupiteltiin. Myötämielinen yhteistyökumppanimme oli luvannut ostaa loput. Hänelle jäi neljä.
Kun olimme tutustuneet naisyrittäjien välityksellä messustrategiaan, meitä ei pidätellyt mikään. Yrittäjien talvimessuille 9.3.2019 laitoimme oman osaston. Toimme asiaamme muutenkin esille. Lavan leveydeltä oli naistenpankkilaisia tuomassa kaukaisten yrittäjänaisten tervehdystä, kun he eivät ymmärrettävästi voineet sit<