Jumalanpalvelukset 

ovat yleensä sunnuntaisin klo 10 Kangasniemen kirkossa. Gospelmessua vietetään kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina, jolloin musiikista vastaa Syvä Huokaus -yhtye. Olet lämpimästi tervetullut mukaan myös seurakunnan FacebookLinkki avautuu uudessa välilehdessä- ja YouTubeLinkki avautuu uudessa välilehdessä-kanavien kautta.

Seurakuntatoimisto/kirkkoherranvirasto avoinna arkisin 9-12,
puh. 0400 143 600 tai kangasniemen.kirkkoherranvirasto@evl.fi.
Osoite: Otto Mannisen tie 2, 51200 Kangasniemi
(kunnantalon 2.krs, käynti pääovesta, oikealle portaat ylös/hissillä 2.kerros)

Papit

Kirkkoherra (vt.) Ville Tikkanen, p. 0400 143 601, ville.t.tikkanen@evl.fi

Seurakuntapastori Tuula Suuronen,  p. 0400 143 603, tuula.suuronen@evl.fi

Seurakuntapastori Päivi Liukkonen, p. 0400 143 607, paivi.liukkonen@evl.fi

Seurakuntatoimisto 

Toimistosihteeri Outi Virtakallio p. 0400 143600 ark. klo 9-12

Diakoniatyö

Yhteydenotot mielellään puhelimitse ma-pe klo 9-15. Jätä soittopyyntö, jos en pysty vastaamaan. 

Diakonissa Eija Kuitunen, p. 0400 143 606

Palveleva puhelin palvelee joka ilta klo 18-24 numerossa 0400 221 180.

Lisätietoa palvelevasta puhelimesta ja chatistä löydät tämän linkin takaa.



Kirkkoherran kirjoitus: 14 prosenttia 

En tiedä, olinko kahdeksannella luokalla yksinäinen. Mutta olin hiljainen, arka poika, joka kärsi, kun ei oikein saanut kaveriporukassa sanaa suustaan. Minusta oli juuri tullut avioerolapsi ja ammattiauttaja lohdutti, ettei nuoren mielen kapasiteetti millään riitä kaiken käsittelemiseen. Hyvä kun koulu ja harrastukset tuli suoritettua, eikä ollut kuulemma mikään ihme, etten jaksanut olla sen sosiaalisempi. Mutta itselleni se sai ulkopuolisen olon. Olin kuin ylimääräinen, tarpeeton ryhmän jäsen, joka vain roikkui mukana.

Mutta lopulta hyvä, että roikuin. Teini-ikä voi olla rankkaa. Pitäisi tietää, miksi aikoo isona. Ihmissuhteet menevät helposti mutkalle. Fysiikka muuttuu, mieli yrittää pysyä perässä. Epävarmuus kasvaa tummaksi varjoksi, joka seuraa joka paikkaan. Pelko ja huoli huomisesta, ilmastosta, maailman tilasta, turvallisuudesta ja kaikesta mahdollisesta vievät yöunet, kun aamulla väsyttää jo ihan muutenkin. Ja vaikka jokaisella on nyt, toisin kuin 90-luvulla, käden ulottuvilla laitteet, joilla pääsee sekunnissa nettiin etsimään vertaistukea ja solmimaan yhteyksiä aivan uusien käyttäjänimien kanssa, voi somesta tulla herkästi myös kiusaamisen ja ulkopuolelle jättämisen väline, joka saa aikaan myös yksinäisyyttä, monenlaisia paineita ja tunnetta huonommuudesta suhteessa toisiin.

Yksinäisyys on ahdistava, yksilöllinen kokemus ulkopuolisuudesta ja erillisyydestä. Tällä hetkellä yläkoulun ja toisen asteen opiskelijoista noin 14 prosenttia kokee yksinäisyyttä. Siksi on tärkeää ja hienoa, että tulevana sunnuntaina starttaava Yhteisvastuukeräys on ottanut vuoden 2024 teemaksi juuri nuoret, jotka kokevat syvää yksinäisyyttä tai ovat vaarassa syrjäytyä, menettää elämänhallintansa tai mahdollisuutensa hyvään elämään Suomessa ja maailmalla. Kotimaassa keräyksen tuotot ohjataan HelsinkiMission ja Suomen evankelis-luterilaisten seurakuntien kautta yksinäisille nuorille. Kirkon Ulkomaanapu puolestaan auttaa maailman katastrofialueilla esimerkiksi mahdollistamalla lasten ja nuorten koulunkäyntiä sekä ammatillista koulutusta.

Yhteisvastuukeräyksen avulla HelsinkiMissio mahdollistaa vapaaehtoisista kavereita nuorille, joilla ei ole välttämättä ketään, jolle jutella tai puhua luottamuksellisesti. Nuorten kriisipisteen kautta nuoret voivat saada ammattiapua ilman pitkiä odotusaikoja. Terapiajonot ovat pitkiä eivätkä läheskään kaikki apua tarvitsevat osaa tai jaksa hakeutua hoidon piiriin. Myös koulujen kanssa tehdään yhteistyötä, jotta oppilaitoksissa opitaan tunnistamaan ja lievittämään nuorten kokemaa yksinäisyyttä ja löydetään työkaluja yhteisöllisyyden lisäämiseen.

Nuoret eivät ansaitse yksinäisyyden kokemusta. Kukaan ei ansaitse. Jokainen 14 prosentista on liikaa. Ihminen on tarkoitettu elämään yhdessä. Yhteisvastuu on auttamisen kansanliike, joka on jo 74 vuoden ajan elänyt lähimmäisenrakkautta todeksi. Lahjoittaminen on yksi tapa auttaa. Mutta sen lisäksi voin tehdä muutakin. Sydämen avaaminen voi johtaa paitsi lompakon ja MobilePayn, myös silmien avaamiseen. Näkemään ympärillä ne nuoret, jotka tarvitsevat tukea. Näkemään ne rakenteet, jotka aiheuttavat yhteisöissämme yksinäisyyttä. Näkemään ne välineet, joilla minäkin voin auttaa. Näkemään ne asiat, joihin voin omilla valinnoillani vaikuttaa. Näkemään ne ihmiset, joilla on taito rohkaista ja kulkea nuorten rinnalla.

Entiset nuoret ovat nyt aikuisia. Tänään on aika tehdä avusta totta tämän päivän nuorille. Jos en aina olekaan saanut sanaa suustani, voin nyt lausua ääneen vaikkapa sellaisia tsemppilauseita kuin: ”Sinä riität”, ”Olet tärkeä”, ”Kaikki järjestyy”, ”Et ole yksin, olen tässä”. Tai ehkä voin lievittää nuorten oloa myös näyttämällä omaa esimerkkiä aikuisuudesta, joka vaatii vähemmän suorittamista ja antaa enemmän armoa, enemmän aikaa, enemmän huomiota, kannustusta ja kuulevia korvia heille, joiden on tämä hetki – ja joissa on tulevaisuus.

Tule mukaan! Tehdään yhdessä avusta totta!

Ville Tikkanen, vt. kirkkoherra