Tuhkasta nousee uutta

Tuhkasta nousee uutta

Tuhka on Raamatussa katumuksen ja parannuksen merkki. Eilen vietettiin maamme kirkoissa tuhkakeskiviikkoa, joka on paastonajan aloittava päivä. Se on saanut nimensä paastoon liittyneestä tuhkan sirottelemisesta pään päälle. Monissa kirkoissa on tuona päivänä messun yhteydessä mahdollista saada tuhkaristi piirrettynä otsaan katumuksen ja parannuksen merkiksi.

Tuhkasta nouseminen on puhutellut ihmisiä historian monina aikoina. Esimerkiksi feeniks-lintu on kristinuskoa vanhempi mytologinen hahmo, joka polttaa itsensä ja pesänsä, mutta syntyy jälleen tuhkasta uudelleen. Taru kyseisestä linnusta tunnetaan jo Vanhan testamentin puolella (Job. 29:18). Varhaisessa kristinuskossa tuhkasta nouseva feeniks-lintu otettiin symboloimaan Kristusta, joka nousi kuolleista. Tuhkasta nousee uutta elämää, sieltä nousee uusi verso, uusi aamu. Kenties pääsiäisen tapahtumien jälkeen opetuslapsistakin tuntui, että kaikki oli palanut tuhkaksi. Kuitenkin Jeesuksen kuolemasta ja etenkin ylösnousemuksesta alkanut tapahtumaketju on tuottanut valtavasti hedelmää näihin päiviin asti.

Parannuksen merkkinä tuhka kutsuu meitä menemään eteenpäin. Katumukseen ei tarvitse jäädä vellomaan. Mitä syyllisyyttä, huonoa omatuntoa tai kipua kannammekaan, sen voimme aina tuoda ristin juurelle – sen ristin, jota kohti Vapahtajamme kirkkovuodessa tällä hetkellä kulkee. Niin mekin saamme aina nousta tuhkasta uudelleen.

Maini Salmi

nuorisopastori

valokuva: Tuija Hokkanen (tausta) ja Päivi Kettunen (Maini)