Elämä on meri

Mietteitä matkalle 14.10.

Elämä on meri

Elämä voi tuntua joskus siltä kuin seilaisi myrskyävällä merellä. Aallot lyövät milloin mistäkin. Rantaa ei näy millään suunnalla. Suunta on kadoksissa. Uupumus ottaa vallan.

Tämän tapaiset ajatukset ja tuntemukset mielessä heräsin aamuna muutamana. Kohta mielen sopukoista nousi muistoja tarinoista merellä ajelehtivista laivoista. Tarinoiden kapteenilla on ratkaiseva merkitys.

Kapteeni! Aivan. Voi miten lohdullista. Elämäni purren kapteeni on Vapahtaja, joka tietää suunnan ja määränpään. Hän on luotettava ja vie perille. Hän on myös seurakuntalaivan kapteeni – meillä ei ole mitään hätää.

Elämä on meri, meri kauhistaa, kun se vaahtopäinä kiehuu, raivoaa. Näin kirjoittaa Georg Kiviste, virolainen pappi poikkeusolojen aikana 1934. Monenlaiset tuulet keikuttavat elämää ja seurakuntaa. Ennenkin on eletty huterissa oloissa. Turvaa ei ole löytynyt muualta kuin sieltä missä se oikeasti on.

Tämän päivän merimatkan saat seilata Vapahtajan kanssa samassa veneessä. Hän ohjaa sinua. Hän tukee sinua. Hän antaa mielen rauhan.

Tuula Suuronen