Syksyn syvetessä
Tuula Suurosen mietteitä matkalle 23.9.-21
Syksyn syvetessä
Se on syyspäiväntasauksen jälkeinen torstai. Aurinko on siirtynyt taivaanpallon pohjoiselta puoliskolta eteläiselle. Me olemme jääneet sinne pohjoisen puolelle. Mutta ei hätää. Ei anneta masennukselle valtaa.
Meillä on monenlaisia valonlähteitä, vaikka auringon valon määrä vähenee. Keltaisia lehtiä on heijastamassa valoa maassa ja puussa. Maskien takaa voi nähdä tuikkivia silmiä. Ulkoilmassa voi bongata hymyjä, jotka kirkastavat päivän. Illan hämärtyessä voi sytyttää kynttilän ja nauttia elävästä tulesta. Taivaallisia tuikkuja tuikkii hämärän poluilla.
Elämässä on toki niitä vaiheita, kun pimeys tuntuu aivan liian tiheältä ja ihan loputtomalta. Toivoa ei näy missään. Tunnelin päässä ei näy valoa. On vain kuljettava pimeässä. Vasta siellä voi elää todeksi psalmin sanat: Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.
Tulkoon mitä tahansa, Vapahtajan lupaus ei petä: Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.
Tuula Suuronen
Taustakuva : Eero Valanko
2021-09-23 06:00:00.0