Marja Aalto - Matkalla Lapin mailla

Jumala ei kirjoita ilosanomaansa vain Raamattuun vaan myös puihin ja kukkiin ja pilviin ja tähtiin (Martti Luther)

Kansallispuistojen suosio on viimeisten uutisten mukaan noussut vuodesta 2019 tähän kesään peräti 25 prosenttia. Koronapandemian aikana kansallispuistot ovat olleet henkireikiä arjen keskellä, Suomessa on peräti 40 kansallispuistoa eri puolilla maatamme. Vaikka kansallispuistot ovat houkuttelevia ja suosittuja luonnonnähtävyys- ja matkailukohteita, niiden pääasiallinen tehtävä on turvata luonnon monimuotoisuutta ja suojella kansallismaisemia. Kansallispuistoissa voi vaeltaa, patikoida, hiihtää, pyöräillä, veneillä ja tarkkailla lintuja ja kasveja. Lappi on ollut kovemmassa huudossa kuin koskaan, Lapin luonto luo outoa taikaa. 

Edellisestä Lapin reissustani on kulunut aikaa ihan liian paljon, lähes 20 vuotta. Ystävä pariskunnan kanssa suuntasimme Leville majapaikkaamme elokuun puolessa välissä. Aloitimme matkamme leppoisasti seuraavana päivänä Inarin risteilyllä. Inarijärvi on Suomen kolmanneksi suurin järvi ja sen täällä kyllä huomasi, järvi tuntui todella suurelta ja siellä on peräti 3318 saarta. Saamelaismuseo Siida oli valitettavasti remontissa, joten emme saaneet tietoannosta saamelaiskulttuurista. Illalla kiersimme Juutuanjoen 10 kilometrin luontopolun ja ylitimme sillä matkalla hienon Jäniskosken riippusillan. 

Seuraavaksi päiväksi oli luvattu huippu keliä, joten heti aamusta ostimme Inarista matkaeväät ja  suunnistimme Suomen kaikkein pohjoisimpaan kansallispuistoon, Lemmenjoen kansallispuistoon. Kiersimme Joenkielisen reitin Joenkielisen tunturille 534 metrin korkeuteen, 20 kilometrin lenkin. Huipulta avautuivat uskomattoman kauniit maisemat Lemmenjoen kansallispuistoon ja Hammastunturin erämaahan. Sää oli aurinkoinen, joten huipulta näki kymmenien kilometrien päähän. Alaspäin tullessa Lemmenjoki virtasi mutkitellen edessämme. Lemmenjoki on Suomen suurin kansallispuisto ja Euroopan suurimpia metsäerämaita. Lemmenjokilaakson rinteitä verhoaa vanha mäntymetsä. Korkeammalla männiköt vaihtuvat tunturikoivikoiksi ja lopulta karuksi paljakaksi. Maisemaan kuuluvat myös laajat suot eli jängät. Vaellettaessa merkittyjä polkuja monet uhanalaiset kasviharvinaisuudet jäävät näkemättä ja hyvä niin, saavat kasvaa ihan rauhassa.

 Viikon keskivaiheilla kävimme Särkitunturilla, joka on todella sympaattinen pienehkö tunturi, Leviltä matkaa n. 60 km. Särkitunturiin nousee helppo sorastettu polku. Yksi Suomen kuvatuimpia maisemia löytyy, kun jaksaa kiivetä 4 kilometrin matkan, se maisema vetää ihan sanattomaksi. Polku ei ole teknisesti haastava, korkeuseroja kertyy yli 200 metriä, joten ihan ilmaiseksi maisemat eivät aukene. Vaikka Särkitunturi ei olekaan korkeudeltaan kuin 492 metriä, sen tarjoamat näköalat useampaan ilmansuuntaan selkeällä säällä ovat hulppeat. Tunturin laelta avautuva upea Pallastuntureiden jono onkin yksi Suomen kansallismaisemista. Kerrassaan upea paikka. Matkamme lopulla kävimme Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa. Siellä kiersimme Taivaskeron kierroksen. Polku on paikoin jyrkkä, mutta sorapäällysteen ansiosta helppoa käveltävää huippuharjanteelle saakka. Taivaskeron huippu on rakkakivikon peittämä ja tuulinen, haastetta ihan kylliksi. Onneksi oli selkeä sää ja sieltä päältä näkyi pitkälle, monia tuntureita, jopa tunturijonoja. Taivaskeron huipulla on myös historiallinen nähtävyys. Kivikasan päällä oleva muistolaatta kertoo, että täällä sytytettiin olympiatuli vuonna 1952. 

Kulttuuristakin matkalla ehdittiin nauttia, sillä kävimme Kittilän lähellä, Kaukosessa, Reidar Särestöniemen galleriassa ja kotitalossa. Se olikin ainutlaatuisen mieleen painuva paikka. Kylläpä teki hyvää olla välillä reissussa hyvien ystävien rentouttavassa seurassa. Unohtuipa ihan kaikki muut arkiset touhut! Onneksi meillä Kangasniemelläkin on kaunista luontoa lähellä, ei ole pakko lähteä ihan Lappiin asti. ”Luonto on Jumalan taidetta” (Dante).

Teksti: Marja Aalto - Matkalla Lapin mailla