Saarna 2. paastonajan sunnuntaina 28.2.2021

3. vk, Luuk. 7:36-50

´Me ja muut´ -ajattelu asuu syvällä jokaisessa ihmisessä. Niin myös sinussa ja minussa. Ihmiskunnan alkuhämäristä lähtien erilaiset ihmisryhmät ovat ryhmittyneet jos jonkinlaisten tunnusten alle. Me olemme suomalaisia. Meitä yhdistää näkyvänä tunnuksena siniristilippu, joka tänäänkin Kalevalan päivänä ja suomalaisen kulttuurin päivänä on tuhansissa saloissa. Me kuljemme tämän lipun alla. Tunnemme voimakkaasti, että Suomen lippu tekee meistä ´meitä´. Muut kansat kulkevat omien lippujensa alla. Tässä ´me ja muut´-asetelmassa ei ole mitään väärää tai ongelmallista. 

Mutta jos ´me ja muut´ -ajattelu johtaa siihen, että emme suvaitse keskuudessamme erilaisuutta yleensä ja vaikkapa eri rotuisia ja muualta tulevia ihmisiä ja että pidämme heitä vähemmän arvokkaina, silloin hälytyskellojen tulisi soida. Siellä missä näin annetaan tapahtua, siellä yhteiskunta, tai myös seurakunta, sairastuu. Pahimmillaan vääränlainen ´me ja muut´-ajattelu voi johtaa hirmuisiin seurauksiin. Viittaan tässä vain natsien ideologiaan, jossa oikealla saksalaisella oli oltava arjalaiset juuret. Jos niitä ei ollut, seuraukset saattoivat olla kauhistuttavat.

Tämän päivän evankeliumista nousee esiin vahvasti ´me ja muut´ -ajattelu. Sitä edustaa fariseus Simon. Fariseukset muodostivat Jeesuksen aikana eräänlaisen uskonnollisen puolueen. Farisealainen puolue syntyi noin 100 vuotta ennen Jeesuksen syntymää. Se syntyi vastavoimaksi ylemmän papiston, saddukeusten puolueelle. Fariseuksille oli ominaista juutalaisen lain tarkka noudattaminen pienimpiä yksityiskohtia myöten. Tunnetuin fariseus UT:ssa on Saulus Tarsolainen, joka kristityksi kääntymisensä jälkeen sai nimen Paavali. On syytä huomata, että Jeesuksella ja fariseuksilla oli hyvin vähän teologisia eroja. Jeesuksen kritiikki suuntautui siihen, että fariseukset eivät eläneet kuten he opettivat.

Sana ´fariseus´ on paljastava. Se tulee heprean sanasta ´parash´, joka merkitsee suomeksi ´erottaa´. Nimensä mukaisesti fariseukset erottautuivat tietoisesti muista ihmisitä omaksi ryhmäkseen. Heidän joukkoonsa ei julkisyntisillä sen enempää kuin muillakaan vajavaisesti elävillä ollut asiaa. Fariseukset edustivat tiukkaa ´me ja muut´ -ajattelua.
 Evankeliumin syntisellä naisella ei ollut mitään asiaa fariseusten joukkoon jo sen tähden, että hän oli nainen, mutta erityisesti siksi, että hän oli prostituoitu, yleinen nainen. Hän oli fariseusten silmissä kadotettu ihminen, suorastaan iljetys ja kauhistus. Tämän naisen kaltaisista ihmisistä heidän tuli ehdottomasti erottautua. Näin he toimivat mielestään oikein Mooseksen lain ja isien opetusten perusteella.  He ajattelivat, että vain he olivat oikeassa.

Fariseus Simonin käytös saa meidät kyselemään, miten me tänä aikana kristittyinä elämme ja toimimme. Aikanaan maassamme uskonnollista eristäytymistä, eräänlaista farisealaisuutta siis, ilmeni hyvinkin vahvasti. Jako hurskaisiin ja jumalattomiin näkyi vaikkapa pukeutumisessa. Körttimiehillä ja -naisilla oli omanlaisensa körttipuvut. Pienet lapsetkin puettiin näihin pukuihin. Punainen väri oli heille helvetin väri, suoranainen kauhistus. Tämä oli tyypillistä ´me ja muut´ -ajattelua. 

Toisissa hengellisissä liikkeissä ´me ja muut´ -ajattelu saattoi ilmetä siten, että miehet eivät pitäneet kravattia kaulassaan ja mattoja ei levitetty lattioille. Onko omana aikanamme tällaisesta erottautumisesta muista kristityistä ja yleensä toisista ihmisistä merkkejä? Ulkonaisia merkkejä ei ehkä juurikaan ole. Kuitenkin erottautuminen on todellista.

Tämä näkyy kirkossamme ehkä selvimmin eettisissä kysymyksissä. Viittaan tässä vain viime aikoina käytyyn keskusteluun samaa sukupuolta olevien kirkollisesta avioliittoon vihkimisestä.  Jakolinjat ovat selvät ja jyrkät. Mielestäni tässä vaikeassa tilanteessa on itse kunkin kaikin tavoin varottava farisealaista eristäytymistä ja vastapuolen eristämistä ja maalittamista. Samaan hengenvetoon sanon senkin, että on tärkeää, että itse kullakin meistä on selkeät teologiset ja raamatulliset perusteet omalle kannalleen. Ilman näitä perusteita niin me itse kuin koko kirkkomme on kuin lastu laineilla, eikä meillä ole tulevaisuutta. 

Itse edustan sitä, edelleen kirkkomme virallista kantaa, että avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Tämä kantani ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että katsoisin toisin ajattelevia niin kuin fariseus Simon katsoi kotiinsa tullutta syntistä naista. Jos näin tekisin, Vapahtaja saattaisi sanoa minulle niin kuin hän aikanaan sanoi Simonille: ”Matti, minulla on sinulle puhuttavaa.” Ja sitten hän kertoisi vertauksen kahdesta velkaisesta rahanlainaajasta. 
Jeesuksen Simonille kertoma vertaus kahdesta velallisesta on suorastaan veret seisauttava. Tuo vertaus kääntää magneetin tavoin katseemme toisista ihmisistä omaan itseemme ja omaan sydämeemme. Se panee kysymään: olenko minä se, joka sai vähän anteeksi ja siksi minulla on vain vähän rakkautta toisia ihmisiä kohtaan ja siksi olen käpertynyt itseni ja omahyväisyyteni ympärille? 

Pelkään pahoin, että aika moni meistä kristityistä kantaa sisällään ainakin jotain osaa fariseus Simonin sydämestä. Me näemme liian helposti toisten ihmisten heikkoudet, lankeemukset ja synnit. Katsomme heitä, jos emme välttämättä tuomiten, niin kuitenkin ainakin jossain määrin ajatellen samaan tapaan kuin eräs toinen fariseus Jerusalemin temppelissä. Hän oli tullut temppeliin rukoilemaan publikaanin kanssa. Fariseus rukoili itsekseen näin: ”Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin, mitä ostan” (Luuk. 18:11,12). Miten me voisimme päästä tästä sisimmän tuhoavasta kierteestä irti? Mistä meille löytyy opastaja vapauteen?

Meidän opastajamme oikeaan elämään Jumalan ja toisten ihmisten edessä on evankeliumin prostituoitu eli siis yleinen nainen. Opastajaksi ei kelpaa pyhien kirjoitusten ekspertti fariseus Simon, vaan yleinen nainen! Tämä on ennen kuulumatonta, suorastaan skandaali. Miksi tämä nainen on meidän paras opastajamme? Siksi, että hänen sydämensä oli särkynyt! Särkyneisyytensä keskelle hän kaipasi ja myös etsi Pelastajaa, joka sitten löytyi Simonin kodista. Elämässään haaksirikkoon joutunut ja syntiensä takia särkynyt ihminen ei enää katsele ympärilleen olevia ihmisiä, heidän vikojaan tai vaikkapa heidän teologisia oppejaan. Hän katselee vain kohti syntisten Vapahtajaa. Lieneeköhän tällaisia ihmisiä siellä ruutujen äärellä? 

Näin kuitenkin toimi evankeliumin syntinen nainen. Häpeästä huolimatta hän tuli Simonin taloon. Mikään ei saanut estää naista tulemasta Jeesuksen luo, jonka hän tiesi olevan armollinen ja antavan syntejä anteeksi. Itkien tuo sydämeltään särkynyt nainen kasteli Jeesuksen jalat kyynelillään , kuivasi ne hiuksillaan ja voiteli Herran jalat tuoksuöljyllä, mirhalla. 

Evankeliumissa on vielä yksi yksityiskohta, joka on tärkeää huomata ja myös muistaa. On merkillistä, että Jeesus antaa ymmärtää naisen saaneen syntinsä anteeksi jo ennen kuin hän oli sen naiselle sanallisesti ilmaissut. Jeesushan sanoi Simonille: ”Niinpä sanonkin sinulle: Hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon”.  Onkin niin, että naisen usko Jeesuksen armahtavaisuuteen ja hyvyyteen jo ennen hänen Simonin taloon tulemistaan piti jo sisällään lausumattoman synninpäästön. Sen Jeesus sitten vähän myöhemmin vahvisti sanoillaan: ”Kaikki sinun syntisi on anteeksi annettu”.

Jeesus Kristus puhuu tämän päivän evankeliumissa sinulle ja meille kaikille elämämme tärkeimmästä asiasta. Hän muistuttaa sinua ja meitä kaikkia ensin omasta suuresta velastamme Jumalan edessä. Sitten hän houkuttelee meitä hyvyydellään luokseen, armahtaa meitä, antaa syntimme anteeksi ja lahjoittaa meille uuden elämän. Lopuksi saamme kuulla häneltä samat sanat, jotka evankeliumin nainen sai kuulla: ”Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa”. 

Enää ei ole meitä ja muita. On vain ´me´.