Uutislistaukseen

Ikkunan äärellä - Mietteitä matkalle

19.11.2020 06.00

Muutaman kuukauden sisällä työhuoneen ikkunan maisema on muuttunut. Vihreä väri vaihtui punaisen-oranssin-keltaiseksi. Nyt vain muutama ruskea lehti roikkuu surullisesti pihlajassa. Puut ovat riisuneet väripukunsa. Ehkä ne ovat saaneet lumihunnun, kun tämä juttu ilmestyy.

On aikoja, jolloin meitäkin riisutaan. Emme haluaisi riisuutua vaan pukeutua uuteen asuun, sanoo Paavali. Riisuminen on vanhasta luopumista, tyhjenemistä, jollain lailla alastomaksi ja suojattomaksi tulemista. Jotain jää lopullisesti taakse. Se, mikä on tuottanut iloa, on ohi. 

Tänä syksynä olen ollut mukana riisumassa seurakuntataloa ja Salmelan leirikeskusta.  Osaamatta oikein eritellä se on tuntunut raskaalta. Ehkä sitä mielessään epäilee, onko kaikki mennyt hukkaan. Kantaako se työ mitään hedelmää, mitä näissä rakennuksissa on tehty? 

Elämän matkan varrella voi kokea monenlaista riisumista vaikkapa lasten lähtiessä omilleen, eläköitymisen yhteydessä, avioerossa, sairastumisessa, kuoleman korjatessa satoaan. Kerran meidät riisutaan lopullisesti.

Mutta me emme lannistu, sanoo Paavali. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden. Kun Jumala sallii riisumista, hän kiinnittää meitä entistä lujemmin siihen mikä kestää ajasta aikaan. Se luottamus kantaa.

Ihanin on se toivo, jonka voi sanoittaa vaikka näin: saamme vielä pukeutua uusiin vaatteisiin. 

Tuula Suuronen