Mietteitä matkalle

Loman jälkeen paluu sorvin ääreen on ollut paluuta keväiseen epävarmuuteen ja erilaiseen arkeen – tosin elämä on sisältänyt koko ajan paljon normaalia, vanhaa ja tuttuakin. Mutta edelleen on se olo, että jokin on nyrjähtänyt sijoiltaan ja outoja aikoja eletään.

Muutto kunnantalon siipeen on minulle merkinnyt työpöydältäni aukeavan näkymän vaihtumista. Nyt nostan katseeni tietokoneeni näytöltä kirkkoon. Se rauhoittaa! On jotain, joka pysyy. On jotain vakaata ja luotettavaa. On jotain, jonka varaan voi elämänsä turvallisesti ankkuroida. 

Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hänen armonsa on kantanut ja kantaa edelleen. Hänen henkensä on johtanut ja johtaa edelleen. Hän on Herra ja hallitsee. Hänen siipiensä suojassa tahdon elää. Häneen tahdon kiinnittyä yhä syvemmin.

Tuula Suuronen
Seurakuntapastori