Pirkka Sieviläinen eläkkeelle – majataloillat ja Sanan Suvipäivät Kangasniemen vuosien kohokohdat

Pirkka Sieviläinen asettuu kuvattavaksi kirkon penkkiin. Penkit ovat täysin tyhjät. Seurakuntaväki on koronaviruksen vuoksi kotona ja eläkkeelle siirtyvä Pirkka-pappi toimittaa viimeisen virkatehtävänsä kameran välityksellä kotisohville. Pirkka hymyilee leveästi, mutta kuvasta ei tule nyt sellaista kuin pitäisi. Oikean kuvan saisi, jos hän olisi seurakuntalaisten keskellä. Halaamassa. Kättelemässä. Nauramassa. Vitsailemassa. Innostamassa. Kannustamassa.

Alunperin Sieviläinen aikoi jäädä eläkkeelle jo viime syyskuussa, Pirkan päivänä. Hän kuitenkin päätyi siirtämään eläkkeellelähtönsä tähän kevääseen. Nytkin monet seurakuntalaiset ovat facebookin kommenteissa ja keskusteluissa toivoneet, että tuttu pappi ei seurakuntaa vielä jättäisi.

–Onhan se mukava, että ihmiset ovat tykänneet. Ja tunnustan, että tähän lähtöön liittyy itsellänikin paljon haikeutta. Hyvä on kuitenkin lähteä kohti eläkepäiviä hyvästä seurakunnasta ja hyvillä mielin. Olen täällä oman osuuteni tehnyt ja nyt muut saavat jatkaa.
Kangasniemen seurakunnassa Sieviläisen mukaan on parasta se, että täällä ihmiset eivät ole liian uskovaisia.

–Liialla uskovaisuudella tarkoitan oman erinomaisuuden korostamista, joka helposti synnyttää riidanhaluisia kuppikuntia. Silloin helposti sorrutaan kilpailemaan siitä, kuka on eniten oikeassa, ei siitä, kuka rakastaa lähimmäistään eniten. Täällä Kangasniemellä usko näkyy käytännön rakkautena. Täällä on matala kynnys tulla mukaan seurakunnan toimintaan. Sillä periaatteella olen itse halunnut toimia.

–Meillä on täällä yksi yhteinen ja yhtenäinen seurakuntaväki. Se on meidän vahvuutemme.

Sieviläinen korostaa myös ilon ja huumorin merkitystä. Sen hän kertoo oppineensa ulkomaisilta julistajilta.

–Kerran kuuntelin brittiläistä julistajaa. Hän ensin nauratti väkeä ja sitten puhui asiaa. Saman saattaa havaita Pekka Simojoenkin esiintymisissä. Pienet tarinat, hauskat heitot, musiikki ja vakavampi sanoma vuorottelevat. Kuulija ei huomaakaan kuunnelleensa illan aikana saarnaa. Tuota samaa olen pyrkinyt itsekin noudattamaan. Joskus kerron tarinoita, joskus vitsejäkin. Ne eivät ole hengellisen sanoman kanssa ristiriidassa, painottaa Sieviläinen.

–Me ollaan tosissaan uskossa, mutta ei olla tiukkapipoisia.

Sieviläinen edustaa herätyskristillisyyttä ja ns. matalakirkollisuutta, jonka edustajat korostavat maallikkotoiminnan merkitystä, suhtautuvat kirkolliseen formaattiin melko vapaamielisesti. Sieviläisen puheissa tulee selvästi esille hänen oma uskoontulon kokemuksensa.

–Kristillisen kodin lapsena seurakunta ja hengelliset asiat olivat minulle tuttuja. Oman uskoontulon kokemukseni koin 11-vuotiaana. Kaikki eivät tuollaista kokemusta välttämättä tarvitse, mutta minä tarvitsin. Se antoi minulle varmuuden, että tämä on minun tieni.

Tuo tie vei nuoren miehen ensin mukaan kotiseurakunnan nuorisotoimintaan, rippileirille isoseksi, opiskelemaan teologiseen tiedekuntaan ja papiksi.

–Jo nuorena ajattelin, että olisi hienoa, jos pääsisin Jumalan valtakunnan työhön. Papin ammatti oli vahvasti mielessä. En mitään muuta ammattia oikeastaan miettinytkään. Voin sanoa, että minulla oli selvä kutsumus papin tehtävään.

Kangasniemellä Sieviläinen tunnetaan ennen muuta majataloilloista ja Sanan Suvipäivistä, joiden pääsihteerinä hän teki mittavan urakan. Suvipäivät hän nimeääkin uransa tähtihetkeksi.

–Suvipäivät olivat tosi merkittävä juttu koko seurakunnalle ja tietenkin myös itselleni. Ensin epäilytti, voiko tällainen pieni seurakunta ottaa niin ison haasteen vastaan. Huippuhyvä työyhteisö, huippuhyvä talkooväki ja tiimit vetäjineen kuitenkin hoitivat homman kotiin kymppiplussan arvoisesti. Suuri merkitys oli myös sillä, että monet paikalliset järjestöt lähtivät mukaan yhteistyöhön.

Majataloilloista on rakentunut seurakunnalle työmuoto, joka tavoittaa musiikin ja sanan äärelle säännöllisesti merkittävän joukon kangasniemeläisiä. Mukana on paljon niitä, jotka eivät seurakunnan muissa tilaisuuksissa käy. Parhaimmillaan Kangasniemi-sali on ollut ääriään myöten täynnä. Niin kävi helmikuussa, kun majataloilta-idean isä, Pekka Simojoki vieraili Kangasniemiellä. Paikalla oli 240 kuulijaa. Enempää ei olisi Kangasniemi-saliin mahtunutkaan.

Pekka Simojoki oli paikalla myös kahdeksan vuotta sitten, kun Kangasniemen majataloillat käynnistyivät.

–Tuolloin vedin illan juonnot itsekseni. Haastateltavana oli Kettusen Päivi. Pekka Simojoki seurasi illan kulkua ja suositteli minulle, että ottaisin Päivin juontajaparikseni. Hän selvästi näki tuossa potentiaalin. Sittemmin meistä Päivin kanssa on tullut läheiset työtoverit ja olemme yhdessä juontaneet majataloillat. Majataloiltojen ehdoton valtti on ollut myös musiikkipuoli. Meillä on ollut erinomainen bändi.

–Majataloilloissa kiteytyvät parhaimmillaan ne tavoitteet, joita itselläni on. Tärkeää on, että ihmiset saavat tulla sellaisina kuin he ovat. Jokainen on yhtä arvokas ja yhtä tärkeä. Kukaan meistä ei ole toista parempi.

Vaikka Sieviläinen siirtyykin eläkkeelle, tullaan häntä näkemään majataloilloissa jatkossakin. Iltoja on vuodessa seitsemän. Sieviläinen on luvannut olla mukana niistä viidessä.

Seurakunta tutummaksi, Jumala läheisemmäksi. Siinä on Sieviläisen motto, jonka hän aikanaan omaksui yhdeltä tavanomaista hankalammalta rippikoululaiselta.

–Tuo on hyvä motto, jota olen työssäni pyrkinyt noudattamaan.

–Tärkeintä on muistaa, että hengellinen sanoma on meitä jokaista varten. Jokainen meistä on Jumalan silmissä tärkeä ja yhtä arvokas. Kaikki saavat tulla Jumalan luo sellaisena kuin ovat. Minäkin olen säröjä täynnä. Olen aikoinani eronnut ja nuorisopappiaikoinani kokenut pahan burn outin. Eikä minulla varsinaisesti ole edes paljon mitään lahjoja. Olen ajatellut, että sillä paikkaa paljon, kun sydämellään tekee työtä. Ja sitäkin olen kokenut, että Jumala on minua hirveästi auttanut.

PIRKKA SIEVILÄINEN:

Maatalon poika, kotoisin Kesälahdelta. Jos ei olisi pappi, voisi olla maanviljelijä.

Ennen Kangasniemelle tuloaan toimi pappina Kymenlaaksossa, Pieksämäellä, Joensuussa ja vuoden verran Inkerin kirkossa Skuoritsan seurakunnassa.

Venäjälle hyvät yhteydet. On toiminut aktiivisesti ystävyysseurakuntatyössä Venäjällä Kelton ja Harlun seurakunnissa. Säännölliset yhteydet Venäjälle tulevat säilymään eläkkeelläkin. Jos suunnitelmat toteutuvat, on tämän vuoden aikana vielä edessä neljä käyntiä Venäjällä. 

Kaiken takana on nainen. Kangasniemelle päätyi, kun elämään ilmestyi jyväskyläläinen Lea. Joensuusta piti lähteä liikkeelle etsimään työpaikkaa läheltä Jyväskylää. Vaimolleen mies on erittäin kiitollinen kaikesta siitä tuesta, jota hän on saanut tuntea työvuosiensa aikana.

Eläkekoti löytyy Jyväskylästä. Lisäksi toisena tukikohtana on kotipaikka Kesälahdella. Siellä on alkamassa mittava peruskorjaus, joten puuhaa riittää. Ykkösharrastus kalastus, varsinkin pilkkiminen. Lisäksi harrastaa matkailua. Haaveena päästä patikoimaan Espanjaan, Satiago de Compostelan reitille. Myös urheilu on lähellä sydäntä. Aikoinaan hän toimi Jokipoikien johtohommissa ja edelleenkin on joukkueen kannattaja.

Lempikohta Raamatussa: Paavalin kääntyminen. Jumalan vastustajasta tuli aktiivinen Jumalan valtakunnan työntekijä.

Motto: Seurakunta tutummaksi, Jumala läheisemmäksi.

Teksti ja kuva: Kalevi Tiitinen / Kangasniemen Kunnallislehti 8.4.2020