Marja Aallon matkakaertomus Israelin matkasta

Jerusalem ja Tiberias olivat matkani kohde, kun lähdin neljän ystäväni kanssa Joensuusta 6.3. Israeliin. Saavuimme Jerusalemiin hotellille lauantain puolella ja pääsimme nukkumaan vasta 02.45. Aamulla olimme aamupalan jälkeen jo reippaina lähtemään ensimmäiseen päivään Jerusalemissa, Jeesuksen jalanjäljissä. Tuhansien vuosien ikäinen Jerusalem on kristinuskon, juutalaisuuden ja islamin pyhä kaupunki. Päivän aloitimme puutarhahaudalta. Paikkaa pidetään Jeesuksen oikeana hautapaikkana. Lyhyen matkan päässä haudalta on yksi Jeesuksen elämän tärkeimpiä paikkoja, Öljymäki. Minulle juuri Öljymäki oli matkan tärkein paikka. Täällä Jeesus katseli opetuslasten kanssa temppeliä ja ennusti sen tuhon ja itki kaupungin ja sen ihmisten kohtaloa (Luuk. 19:37-41). Sakarjan kirjassa on ennustus, (Sak.14:4) ”Hän seisoo sinä päivänä Öljymäellä, joka kohoaa Jerusalemin itäpuolella. Ja Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen, toinen puoli vuoresta väistyy pohjoiseen, toinen puoli etelään ja välille syntyy valtaisa laakso. Te pakenette vuorten välissä olevaa laaksoa pitkin ja se ulottuu Asaliin asti. Te pakenette, niin kuin paettiin maanjäristystä Juudan kuninkaan Ussian aikana. Sitten Herra, teidän Jumalanne, tulee Jerusalemiin, ja kaikki pyhät ovat hänen mukanaan”. Apostolien tekojen mukaan Jeesus nousi myös taivaaseen samaiselta paikalta. ”Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän”, (Apt.1:11). 

Näkymää Öljymäeltä Jerusalemiin

Päivä Jeesuksen jalanjäljissä jatkui Getsemaneen. Getsemanessa Jeesus kävi rukoustaistelua ennen kuolemaansa ristillä. Kaikkien kansojen kirkko sijaitsee myös siellä. Alttarin edessä on kallio, jonka äärellä Jeesuksen arvellaan hikoilleen verta rukoillessaan. Pitkän päivän aikana kävimme myös Itkumuurilla ja kävelimme Jeesuksen kärsimyshistorian tietä, Via Dolorosaa. Seuraava aamuna menimme Vainojen museoon, Yad Vashemiin. Vainojen museo on koskettava paikka, kaikessa järkyttävyydessään. Se on Israelin virallinen muistopaikka lähes seitsemän miljoonan tapetun juutalaisen ja kaikkien natsien käsissä kärsineiden muistolle. Siellä kokee ihan konkreettisesti, miten natsi-Saksan järjestelmällinen tuhoamiskoneisto yritti pyyhkäistä maailmasta kokonaisen kansakunnan. Paikan tärkein opetus on näyttää maailmalle, että tällainen ei saa enää koskaan tapahtua. Päivä päättyi Herzlin juutalaiselle hautausmaalle. 

Maanantaina 9.3. siirryimme Tiberiakseen. Matkalla sinne, kävimme Qumranissa, Juudan autiomaassa. Alueelta on löydetty asutukseen viittaavat rauniot ja 11 luolaa, jotka kätkivät sisäänsä valtavan käsikirjoituskokoelman Vanhasta testamentista. Kaksi beduiinipaimenpoikaa löysivät ne täältä vuonna 1947. Tämän jälkeen matka jatkui ja halukkailla oli mahdollisuus uida tai paremminkin kellua Kuolleessa meressä. Minulla oli huono kokemus edelliseltä matkalta uimisesta täällä, joten kävin kahlaamassa ja uittamassa jalkojani mudassa. Ahava voiteita ostin ihan reilusti mukaan, sillä ne ovat ihan huippu tuotteita. Matkan varrella kävimme Jordan virran rannalla, Qaser el Yehudissa, paikka, jossa Johannes kastoi Jeesuksen.

Päivän päätteeksi saavuimme Tiberiakseen. Hotellin parvekkeelta avautui ihan uskomattoman hieno näkymä Gennesaretin järvelle. Seuraavana aamuna lähdimme veneellä kyseiselle järvelle. Meitä ei ollut muita veneessä kuin meidän suomalaisten porukka ja amerikkalainen pariskunta. Matkan aluksi nostettiin maittemme liput salkoihin ja soitettiin kansallislaulut; ensiksi Suomen, sitten Amerikan ja viimeiseksi Israelin. Yhdessä tanssimme ja lauloimme Hava nagilaa ympyrässä. Jeesus vietti suurimman osan julkisesta toiminnastaan tämän järven rantakaupungeissa ja järven ympäristössä. Raamatussa tämä järvi tunnetaan myös nimillä Tiberiaan-, Kinneretin-, ja Galileanjärvi. Tunnetuin kuvaus kyseiseltä järveltä lienee Pietarin lyhyt kävely vetten päällä, (Matt. 14: 25-32). 

Matka jatkui Tabghaan, Autuuksien vuorelle, jossa Jeesuksen on arveltu pitäneen vuorisaarnansa. Kirkkoon vievällä kävelytiellä on kiveen hakattuna Vuorisaarnan kahdeksan autuaaksi julistusta. Kävimme kahdeksankulmaisessa Autuuksien vuoren kirkossa, jossa lauloimme ”Maa on niin kaunis” laulun. Matkamme jatkui kivien täyttämää joenuomaa pitkin Banias nimiseen luonnonpuistoon, jossa sijaitsee yksi Jordanin alkulähteistä. Uskomattoman hieno paikka. Jeesuksen aikana Banias tunnettiin paremmin nimellä Filippoksen Kesarea. Banias on arabiankielinen muoto sen vanhasta nimestä Paneas. Se tulee kreikkalaisten Pan -jumalasta, jota seudulla muinoin palvottiin. ”Seuraavana päivänä lähdimme liikkeelle, ja niin tulimme Kesareaan. Siellä menimme evankelista Filippoksen luo ja majoituimme hänen kotiinsa”(Apt.21:8). Juuri Filippoksen Kesareassa Mestarimme oli ollut oppilaittensa kanssa ennen nousuaan kirkastusvuorelle, joka mitä todennäköisimmin oli paikan liepeiltä kohoava Hermon. Täällä Jeesus evankeliumikirjoittajien mukaan kertoi ensimmäisen kerran opetuslapsilleen tulevasta kärsimyksestään, kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan.

Autuuksien vuori, paikka, jossa Jeesus piti vuorisaarnan

Päivän päätteeksi menimme Maria Magdalan kotikylään Magdalaan. Kylä tunnetaan arkeologisesti hyvin, sieltä on löytynyt, eräs viime aikojen kuuluisin Raamattuun liittyvä arkeologinen löytö: Jeesuksen ajan juutalainen synagoga. Magdalan Maria oli silminnäkijätodistajana läsnä Kristuksen ristinkuolemassa sekä hänen ylösnousemuksensa aamussa. Aku Räty on osuvasti sanonutkin, että miksi juuri nainen? Tietenkin, jos se olisi jäänyt miehen tehtäväksi, niin ilosanoma Jeesuksesta ei olisi niin hyvin ja nopeasti levinnyt! Maria Magdalenan kirkossa nautimme ehtoollisen, joka oli todella ikimuistoinen hetki.

Nazaret Village oli viehättävästi toteutettu Raamatun aikainen kylä

Nasaretissa pääkohteena oli Jeesuksen aikainen kylä, joka sinne on rakennettu viime vuosina. Se toikin Jeesuksen ajan ihmisten elämän erittäin havainnollisesti esiin. Oli paimen laumoineen. Oli aasi laitumella. Oli viinitarha, viinikuurna ja vartiotorni. Oli tie, oli kallioinen maaperä, oli orjantappurapuskia ja oli hyvää maata. Siellä mies näytti, miten Jeesuksen isä, Joosef, teki työtään. Naisten käsitöiden tekoa myös havainnollistettiin. Kierroksen loppupäässä oli synagoga, joka myös oli tehty sellaiseksi kuin synagoga oli Jeesuksen aikana. Kierroksen jälkeen oli helpompi ymmärtää, millaisessa maailmassa ja ympäristössä Jeesus eli ja vaikutti. Lähtiessämme saimme vielä jokainen lahjaksi pienet öljylamput.

Näkymä Karmelvuorelta Harmageddonin laaksoon

Nasazetista menimme Kaanaan kaupunkiin. Täällä Jeesus teki ensimmäisen ihmeensä, muutti häissä veden viiniksi. Siellä on edelleen nähtävillä suuria kiviruukkuja tuolta ajalta. Kaanaassa on viehättävä pieni kirkko, joka on suosittu vihkikirkko nykyään. Viimeisenä päivänä ajaessamme jo kohti Tel Avivia näimme Haiffassa aivan uskomattoman hienon Bahai puutarhan. Bahain puutarha kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Siellä työskentelee sata puutarhuria ja se oli kaikessa komeudessaan ihan henkeäsalpaava näky. Ylhäällä rappusilta on mahtavat näkymät alas puutarhaan ja Haifan satamaan. Sieltä jatkoimme matkaa Karmel-vuorelle. Saimme kuulla oppaamme Helena Paavilaisen selostusta Eliaan uskosta ja rohkeudesta. (1.Kun. 18 – 19). Katselimme sieltä näkymää Harmageddoniin laaksoon, joka on vaikuttavan laaja alue. Raamatun mukaan se on Jumalan ja hänen vihollistensa suuri taistelupaikka. Matkan varrella pysähdyimme ihmettelemään Herodeksen perustaman Kesarean, roomalaista akveduktia eli muinaista vesijohtoa. Kesareassa asui myös aikoinaan sadanpäällikkö Kornelius, joka kutsutti Joppesta (nykyinen Jaffa) Pietarin luokseen kertomaan hänelle ja hänen perheväelleen tarkemmin Jumalan tiestä. (Apt.10) Illalla ennen lentokentälle menoa istuimme kahviossa kauniin katolisen kirkon vieressä ja sitten kotia kohti. Olin Joensuun kodissani 2 viikon kotikaranteenissa koronapandemian vuoksi. Me olimme viimeiset turistit pitkään aikaan Israelissa. Israel sulki rajansa juuri koronan vuoksi jo siellä meidän ollessa. Matka oli antoisa ja monet paikkakunnat olivat niin tuttuja Raamatusta. Raamattu aukeaa ihan eri tavalla, kun on saanut käydä katsomassa, ihan itse, Pyhän Maan paikkoja.

Marja Aalto