Uutislistaukseen

Kirkkovaltuuston puheenjohtaja Raija Vehmalan juhlapuhe

 

 

Herra piispa, hyvät juhlavieraat ja seurakuntalaiset, Kangasniemen seurakunnan kahtamoiskirkon 200-vuotisjuhlaa vietettiin vuonna 2015. Ilman hyvää huolenpitoa ei puurakenteinen rakennus kestäisi vuosisatoja, vaikka rakentaja Matti Salosta pidettiin taitavana kirkonrakentajana - ja rakennuspaikkakin on ollut otollinen. 
 
Tästä kirkosta on pidetty huolta ja tehty huomattavia korjauksia 1890-, 1930- ja 1970-luvuilla. 2000-luvulla kirkkoa on ehostettu kaiken aikaa: sakasti ja kuorialue on käsitelty viimeisimmäksi ennen tätä toista korjausvaihetta.
 
Erikoinen ulkonäöllinen muutos, joka saattaa olla vielä joidenkin muistissa, oli v. 1935 rakennettu, ja vuoden 1972 korjauksessa purettu harjatorni. Sen merkitystä en tiedä, mutta valokuvia katsottaessa kirkon torni kellotapulin samankaltaisen tornin kanssa muodosti harmonisen näyn. Nyt kirkko pelkkine risteineen näyttää vähän lattealta kellotapulin torniin verraten. 
 
Kirkon korjaushanke alkoi nimikkeellä ”Kangasniemen kirkko – 200 vuotta”. Vuonna 2014 oli ensimmäinen delegaatio Museovirastosta ja Kirkkohallituksesta Kangasniemen seurakunnan edustajien ja rakennuttajakonsultin kanssa tutustumassa kirkon tiloihin ja hankesuunnitelmaan. Toiveikkaasti korjaukset esitettiin tapahtuviksi vv. 2016 – 2017, eli heti kirkon juhlavuoden jälkeen.
 
Kangasniemen seurakunnassa oli ryhdytty mittaviin toimiin kirkon rakenteiden ja toimivuuden parantamiseksi. Seurakunnan luottamushenkilöille, kirkkoneuvostolle ja valtuustolle ja viranhaltijoille se tiesi pitkää kokousten sarjaa ja isojen taloudellisten päätösten tekemistä. Oli löydettävä asiantunteva rakennuttajakonsultti, arkkitehtitoimisto ja eri alojen, talotekniikka-, LVI-, sähkö-, AV- ja sprinklerisuunnittelijat. Asiantuntijuus oli erityisen tärkeä, koska suojeltua kirkkorakennusta koskevat korjaukset, ns. oleelliset muutokset, alistetaan Museoviraston ja kirkkohallituksen hyväksyttäviksi. Korjaushanketta varten perustettu rakennustoimikunta pohti rakennuttajakonsultin ja suunnittelijoiden kanssa korjausehdotuksia, joista luottamushenkilöt tekivät päätökset.
 
Korjaushankkeen aikataulu romahti ensimmäisen ison asian, kirkon lämmitysjärjestelmän muuttamisen kanssa, kun ELY-keskukselta odoteltiin lähes vuosi vastausta lämmönkeräysputkien sijoittamisesta järveen. Lupaa ei tullut, ja maalämpö oli lopulta selvä ratkaisu, kun samaan aikaan kirkkohallituksen paimenkirjeessä velvoitettiin seurakunnat ympäristöystävälliseen lämmönhankintaan. Seurakunnan maallikkoedustajana tunsi olevansa maallikko myös rakennus- ja korjaussuunnitelmien edessä: täytyi vain luottaa asiansa osaaviin suunnittelijoihin.
 
Suuret toiveet asetimme urkuparven alle sijoitettavien yleisö-WC ja monitoimitilojen saamiseen. Arkkitehti Tapani Kaukoniemi Arkkitehtitoimisto Jorma Teppo Oy:stä Oulusta laati erinomaisesti tilaan sopivat piirustukset, jotka eivät kuitenkaan lopulta korjaussuunnitelmassa menneet läpi Museovirastossa eivätkä kirkkohallituksessa. 
 
Kirkon interiöörin koskemattomuudella oli puoltajansa omassa keskuudessammekin, ja lopputulos todistanee, että meidän kahtamoiskirkkomme on niin arvokas, että kirkon sisäpuolelle tehtävistä muutoksista tulee olla erittäin merkittävää hyötyä ennenkuin niihin saadaan lupa. 
 
Samoin tästä urakasta tipahti pois liikuntaesteisten luiska, jonka sisääntulo olisi ollut tuolta pohjoisen puolen eteisen kautta. Ennustan, että koittaa aika, jolloin tullaan tekemään myönnytyksiä  kirkkojen tilojen mukauttamisessa nykyajan toimintoja paremmin palveleviksi. Monissa (vähemmän arvokkaissa) Suomen kirkoissa on näin tapahtunutkin.  
 
Valtuuston hyväksyttyä kirkonkorjaussuunnitelman, huimine lähes 3,5 milj. (3 478 750) euron kustannuslaskelmineen, ja Museoviraston ja Kirkkohallituksen lausuntojen  jälkeen oli kiire löytää urakoitsijat toteuttamaan suunnitelmat. Hyvältä ja turvalliselta ratkaisulta tuntui, että saimme pääurakoitsijan omalta paikkakunnalta. Joni Pietarinen kokemuksia tästä korjausurakasta kuulemme varmaan myöhemmin. 
 
Urakoitsijat pääsivät kesän korvalla aloittamaan työt. Kirkkohan korjattiin niin sanotusti päästä varpaisiin, eli kattoa lukuun ottamatta yläpohjasta alapohjaan.  Eristystä lisättiin sekä ylle että alle. Alapohjaan tehtiin huoltokäytäviä poistamalla maa-ainesta ja entistä rakennusjätettä ja valettiin tukipylväitä. Erityisen osuva nimi oli aliurakoitsijalla, joka poisti maa-ainesta kirkon lattian alta, kun auton kupeessa luki ”Delete”. 
 
Hyvän tuntuman töiden edistymiseen sai joka kuukausi pidetyissä työmaakokouksissa, joissa rakennuttajakonsultti ja urakoitsijat antoivat ajantasaisen tiedon töistä ja eteen tulleista ongelmista, joita vanhan korjaamisen yhteydessä oli odotettavissakin. Samoin kuin suunnitteluvaiheessa rakennustyöryhmän jäsenet saivat urakoitsijoilta valaistusta rakennusteknisissä ratkaisuissa. 
 
Heti töiden alkaessa paljastui paha ongelma: asbesti. Aikaisempien vuosikymmenten korjauksissa käytettyjen asbestia sisältävien rakennusmateriaalien kallis poistotyö aiheutti sekä viivästymistä työmaalla että lisälaskua maksajalle. Rakennustyöryhmän ja kirkkoneuvoston puntaroitavaksi tuotiinkin sitten moneen otteeseen lisätyölaskuja.
 
Kirkkosalissa näkyvintä on valaistuksen tehostuminen, AV-tekniikan uudistaminen, miksauspöytä tuolla pylvään juurella, ja lämmityksen muutos. Lämpö ei enää nouse penkkien alla olevista sähköpattereista, vaan maalämmöllä lämpiävistä pattereista kirkon seinävierillä. Urut on myös huollettu ja puhdistettu ja viritetty jälleen kauniiseen sointiin. 
 
Melkein urakan alussa muistan pääurakoitsijan jo epäilleen korjaustyölle asetettua aikataulua, kun valmistumisen tavoite taisi olla alun alkaen joulu. Nyt tämä maaliskuun puolivälikin teki tiukkaa. Työt jatkuvatkin vielä kirkon ulkopuolella mm. lahovikaisten hirsien vaihdolla sakastin viereisessä seinässä.
 
Uuden juhlan aihe lienee, kun kirkkosaliin saadaan vielä uudet sakraalikalusteet ja liturgiset tekstiilit ja käytäville levitetään uudet matot. 
 
Seurakunnan luottamushenkilöt ja viranhaltijat voivat hetkeksi hengähtää, kun kaikki korjausurakat saadaan vastaanotetuiksi. Kiitän luottamushenkilöitä, neuvoston jäseniä ja valtuutettuja asioihin perehtyvästä ja kantaaottavasta asioiden käsittelystä kirkon korjausprojektissa.   
 
Tarkkaa talouden pitoa joudutaan seurakunnassa noudattamaan perinnöksi jäävän korjausta varten otetun lainan hoitamiseksi tulevina vuosina. Eivätkä korjauksetkaan ole tähän loppumassa. Kirkkoon tehdyt investoinnit ovat kuitenkin olleet välttämättömiä, onhan kirkko seurakunnan ykkösprioriteetti rakennusten suhteen. 
 
Kantakoon työmme hedelmää, jotta tämä kirkkomme entistä ehompana kutsuisi ihmisiä Jumalan sanan ääreen sukupolvesta toiseen.  
 
Kangasniemen kirkon käyttöönottojuhlassa 15.3.2020

Raija Vehmala, 
kirkkovaltuuston puheenjohtaja

2020-03-18 17:44:00.0