Uutislistaukseen

Itsenäisyyspäivän juhlapuhe Kangasniemellä 6.12.2019 – ekonomi Eero Valanko

 

Arvoisa juhlayleisö,

 

Tänään juhlimme itsenäisen Suomen 102 -vuotissyntymäpäivää Suomen kauneimmassa kunnassa Kangasniemellä. Tavoitemielikuva ”yhteistä elämäniloa puhtaassa luonnossa” kiteyttäköön tunteitamme täällä juuri tällä hetkellä.

Saavutimme jokaisen kansan unelman, oman itsenäisen valtion, jossa voimme asua, rakentaa ja kehittää sitä parhaan kykymme mukaan. Itsenäinen isänmaa on omaisuuttamme, josta voimme olla ja meidän tulee olla ylpeitä.

Nykyisyys on rakentunut historian saatossa, peilaten juuriamme ja muistuttaen meitä esi-isiemme ja isiemme elämäntöistä, heidän taisteluistaan, saavutuksistaan ja uhrauksistaan näillä sydänmailla, karun Etelä-Savon luonnon keskellä. Ilon, onnen ja surun hetket ovat aina vaihdelleet ihmismielissä. Hersyvä ja letkeä savolainen huumori on siivittänyt elämää, antaen voimaa hädänkin hetkellä. Sitkeä kansa joutui taipumaan usein, sillä elämä on epävarma laji. Me olemme saaneet perintönä lukemattomat tarinat, joista historiamme koostuu ja toimii omana viitekehyksenämme. Se on muokannut meidät sellaisiksi, joita tänään olemme – ja ehkä huomennakin. Tärkeä osa tätä identiteettiä on oma itsenäinen isänmaamme.  

-----

Historia osoittaa, että niin kauan kun ihmiset ovat asuttaneet erämaita ja uusia asuinalueita, he ovat merkinneet näitä ”reviireitään” eri menetelmin itselleen. Raja on siis hallinnollisen alueen tai maanomistuksen vaihtumiskohta maastossa. Se on myös vallan vaihtumiskohta. Ihmisryhmät ovat aina muodostaneet eri kriteerein omia yhteisöjään, joiden rajoja he ovat pyrkineet piirtämään ja vakiinnuttamaan, pitäen kiinni alueestaan ja oikeuksistaan. Vallanhimossaan ja väestönkasvun ajamina useat yhteisöt ovat halunneet laajentaa aluettaan ja elintilaansa pyrkien siirtämään rajojaan kauemmas eri ilmansuuntiin. 

Erävesien, metsien ja vuorten sijainnit ovat luonnon muovaamia rajoja maastossa aikojen saatossa. Hallintorajoja ovat valtakuntien rajat, maakuntien ja pitäjien rajat, koulupiirit sekä vaikkapa seurakuntien rajat. Lisäksi uskonto, kieli, heimo, alkuperä, kulttuuri ja asuinpaikka ovat luoneet rajoja. Nämä kriteerit ovat määritelleet elintilaamme ja suhteitamme naapureihin. Osa rajoista on syntynyt rauhallisesti, mutta osa historian saatossa pakon, riitojen, tuomioiden, sotien ja valloitusten seurauksina monien eri vaiheitten jälkeen. Näkemyseroja on ollut jatkuvasti. Rajariidat ovat yhtä vanhoja kuin ihmiskunta. Rajat eivät myöskään ole koskaan valmiita, ne kehittyvät ja muuttuvat ajan myötä. Sen olemme mekin saaneet kokea. Ei tarvitse muuta kuin ajatella kansamme tuntoja tuolloin tasan 80 vuotta sitten.

-----

Ikuisia rajoja ei ole olemassa, vaikka joku niin väittäisikin. Tästä hyvinä esimerkkeinä ovat vaikkapa 30 vuotta sitten dramaattisesti murtunut Berliinin muuri, joka jakoi idän ja lännen konkreettisesti, tai Euroopan Unioni eli EU, jossa sen 28 eurooppalaista jäsenvaltiota, Suomi myös sen jäsenenä, vahvistavat tänään yhdessä aluettaan eri tavoin. Olemme osanneet rakentaa ja vahvistaa rauhaa. Kuten tunnettua, riitaan tarvitaan vähintään kaksi, samoin tarvitaan rauhaan vähintään kaksi osapuolta.

Ymmärrys, sopu, suvaitsevaisuus ja välittäminen ovat käsitteinä rauhan perusedellytyksiä. Asenteet niiden takana ovat pysyvämpiä ja muutokset niissä saattavat olla pieniä, mutta näiden pientenkin muutosten vaikutus on valtava, jos niitä tarkastellaan ja mitataan vuosikymmenissä. Teknologia, viestintä, yhteiskuntarakenteet, valtiot, kulttuurit ja uskonnot ovat jatkuvassa muutoksessa. Vauhti on osin huimaa. Myös arvomme ja arvostuksemme kohteet ovat muuttuneet ajan myötä. Se mikä oli tärkeää esivanhemmillemme, ei ole sitä ehkä enää meille. Ja meille on syntynyt uusia arvoja, jotka olemme ottaneet omiksemme. Maailma on tullut luoksemme, maailmankuvamme on pienentynyt näiden mainittujen kehitystrendien myötä. Me elämme voimakkaasti kansainvälistyneessä itsenäisessä valtiossa. Kasvamme ja kehitymme globaalissa ympäristössä täysivaltaisena kansakuntana muiden joukossa. 

-----

Nykyinen maailmanpolitiikka ja yhteiskuntien nopeat muutokset ovat synnyttäneet uutta vastakkainasettelua. Puheenaiheiksi ovat nousseet muun muassa ilmaston lämpeneminen, ekologisuus ja kestävä kehitys, pakolaiset, työllisyys sekä viestinnän monimuotoisuus ja nopeus – tässä vain muutama nykyinen puheenaihe. Maailmassa on enemmän pelureita, on epävarmuutta ja uhkia. Maailmanlaajuinen tarttuva tauti, talousromahdus, maailmansota, ilmastonmuutoksen mahdolliset dramaattiset vaikutukset ja äärimmäinen köyhyys on listattu kansainvälisesti tämän päivän suurimpina uhkina. Osa näistä on samoja kuin ennen – sodat ja talousongelmat. Muistamme ehkä myös maailmalla ja meillä riehuneen ns. espanjantaudin tasan sata vuotta sitten: 50 miljoonaa ihmistä menehtyi siihen, enemmän kuin ensimmäisessä maailmansodassa sotilaita kaatuneina yhteensä.

Totuus on kuitenkin se, että maailma on muuttunut itsenäisyytemme aikana paremmaksi paikaksi elää ja asua eli asiat ovat paljon paremmin kuin ennen vanhaan. Tämä on antanut ja antaa miljoonille ihmisille uskoa, toivoa ja varmuutta tulevaisuuteen: elinajan odote on noussut neljässäkymmenessä vuodessa 60 ikävuodesta yli 70 ikävuoteen ja yleinen tulotaso on kolminkertaistunut. Äärimmäinen köyhyys maapallolla on puolittunut viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana, lapsikuolleisuus vähentynyt sadassa vuodessa hurjasta 44 prosentista vain 4 prosenttiin ja aliravitsemus viidessäkymmenessä vuodessa 28 prosentista 11 prosenttiin. Tyttöjen koulunkäynti on kasvanut viidessäkymmenessä vuodessa 65 prosentista 90 prosenttiin ja rokotukset yleistyneet neljässäkymmenessä vuodessa 22 prosentista peräti 88 prosenttiin! Suomi on näissäkin positiivissa luvuissa kehityksen kärkimaita, ylittäen nämä keskiarvot jo kirkkaasti, kuten tiedämme.

-----

Miten itsenäisyyttä voi kehittää?

Meillä saattaa olla erilaisia, hyvinkin toisistaan poikkeavia mielipiteitä ajankohtaisista ja tärkeistä kysymyksistä. Tarvitsemme avointa ja rehellistä keskustelua sekä aitoa vuorovaikutusta, joka kunnioittaa kaikkia keskustelun osapuolia. Lisäksi meiltä pitää löytyä suvaitsevaisuutta, vaikka yhteistä mielipidettä tai päätöstä ei aina syntyisikään. Olemme kaikki samanarvoisia. Vihapuhe ja esimerkiksi henkilökohtainen somehäirintä jääköön omaan arvoonsa. Ne ovat ainoastaan muutamien harvojen ja häiriintyneiden henkilöiden aikaansaamia. Ei anneta niiden vaikuttaa omiin mielipiteisiimme tai toimintaamme, sillä saamme paljon enemmän aikaan keskittymällä hyveisiin.

Olemme vahvempia yhdessä. Meidän pitää oppia historiasta ja virheistämme, jotta osaamme tehdä jatkossa viisaampia valintoja ja parempia ratkaisuja sekä päätöksiä. Jos me pidämme tämän lisäksi huolen toisistamme, olemme yhdessä matkalla vieläkin parempaan, suvaitsevampaan yhteiskuntaan, todelliseen kansalaisyhteiskuntaan ja sen ilmapiiriin. Halu auttaa ja tukea toinen toisiamme sekä hyvinä että huonoina aikoina, sekä menestyksen hetkellä että vaikeuksissa kehittää itsenäisyyttämme ja antaa sille voimaa. Nuoret, vanhat, rikkaat, köyhät, enemmistöt ja vähemmistöt, terveet ja sairaat sekä lähellä että kaukana – me kaikki voimme pitää huolta toisistamme. Välittäminen ja huolenpito ovat avainsanoja tällä matkalla. Ne takaavat menestyksen meille kansakuntana globaalissa ympäristössä yhtenä sen jäsenenä.

Hyvänä esimerkkinä yhteiskuntamme kehittämisestä ja hyvinvointiimme panostamisesta otan esiin Turun yliopiston sekä Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen yhteisen jättihankkeen, jossa pyritään luomaan uusi hyvinvoinnin malli. Kun huono-osaisuus tiivistyy ja nykyinen sosiaalinen turvajärjestelmä aiheuttaa turhautumista, on haettava uusia ratkaisuja ja pyrittävä korjaamaan nykyistä mallia. Tämä hanke pyrkii turvaamaan tulevaisuudessa hyvinvoinnin kaikille yhteiskunnassamme. Sen mukaan korjaavat toimenpiteet on kohdistettava paremmin perheisiin sekä uudistettava tapoja tarttua syihin ja ongelmiin. Tämän lisäksi on ratkaistava valtion ja yksilön vastuu hyvinvoinnista. Mielenkiintoinen ja kannustava projekti, jonka tuloksista saamme varmaan kuulla lisää tulevaisuudessa.

-----

Suomi sai jälleen positiivista julkisuutta maailmalla YK:n onnellisuustutkimuksessa, jota on tehty vuodesta 2012. Kun uudet tulokset tänä vuonna julkaistiin, olimme jo toisen kerran peräkkäin tutkitusti maailman onnellisin maa. Siinä korostuvat yhteiskunnalliset olot sekä turvallisuus. Yhteisöllisyys lisää selvästi onnellisuutta tutkimuksen mukaan. Se tukee äsken mainittua jättihanketta hyvinvoinnin lisäämiseksi kohdistamalla toimenpiteitä selvemmin perheisiin. Meillä on toipumisen lahja ja meitä ympäröi positiivisuuden kehä. Kun olemme onnellisia myös hetkessä, vahvistamme tätä kehää ja olemme vahvempia kohtaamaan tulevaisuuden haasteita. Meidän pitää nähdä kaikki hyvä ja kaunis ympärillämme ja olla vastaanottavaisia sille. 

-----

Lainaan tähän loppuun presidentti Sauli Niinistön pari vuotta sitten lausumaa ajatusta itsenäisyydestä. Se täydentää mielestäni oivasti aihetta:

”Itsenäisyys on paitsi lahja, niin myös tehtävä. Pitämällä Suomi ja suomalaiset hyvinvoivina ja maamme turvallisena elää, varmistamme kyvyn tehdä valintoja omista lähtökohdistamme jatkossakin. Näin osoitamme myös kunnioitusta aikaisempien sukupolvien työtä ja uhrauksia kohtaan”.

 

(Kohottakaamme kolminkertainen eläköönhuuto itsenäiselle isänmaallemme! Eläköön, eläköön, eläköön!) 

2019-12-07 10:20:00.0