Keskipäivän suvanto
Arjessa on usein monenlaista sälää. Ainakin nykyisessä työelämässä. Vähän sitä ja vähän tätä ja taas vähän sitä ja vähän tätä. Huomio kiinnittyy hetkeksi yhteen asiaan, ja kohta joku muu vaatii keskittymistä. Moni asia jää kesken. Keskeneräisten ja jotenkuten hoidettujen asioiden suma sisimmässä alkaa kuormittaa. Sielu on jäänyt seilaamaan ties mihin aallokkoon. Sydänkin on jäänyt pamppailemaan ylikierroksilla.
Eri suuntiin nykivien yllykkeiden keskellä pysähdyn ja alan ajatella hitaasti ja hiljaa sulatellen Vapahtajan sanoja: Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.
Vapahtajan sanoissa ei ole vaatimusta. Saa myöntää uupumuksen ja elämän painon, oman kyvyttömyyden hallita kaikkia haasteita. Vapahtajan lähellä voi kuunnella rauhallista sykettä ja hidastaa omaa tahtia. Vapahtajan nöryys ja lempeys hoitaa mieltä. Hiertävä ja puristava ote hellittää. Jaksan taas jatkaa matkaa.
Tuula Suuronen
2019-10-17 13:37:00.0