Mietteitä matkalle
AARRE KIRKON PIHALLA
Kävelin kirkon pihan hiekkakäytävää kylälle päin. Kävellessäni huomioin kulkeneeni kullan keltaisena hiekasta erottuvan lehtikimpun ohi. Palasin nostamaan sen tarkempaa katsomista varten. Olipa se ihastuttava! Syksyn vahvaa keltaista lämpimän ruskeiden lehtiruotojen ympärillä.
Kuljin tuo kullankeltainen tammenoksalehvä kädessäni kylän läpi hymyillen. Olin siitä niin onnellinen. Tuo pieni luonnon jokavuotinen ihme täytti minut ilolla ja kannoin sitä kuin aarretta: päätyykö kullanvaloa hohtava oksa työpöydälleni silmien iloksi vai saanko sillä ilahduttaa jotakuta toista päivän edetessä?
Useita ihmisiä tapasin taittaessani jalkaisin matkaa kirkonkylällä. Jokaiselle olisin voinut kultaoksan ojentaa. Mutta palatessani toimistolle kullankeltainen tammenoksa päätyikin lastenohjaajan käyttöön. Heillä oli työn alla etsiä syksyn lehtiä lasten kerhon askarteluun.
Taivaan Isä johdattaa askeleitamme. Hän antaa päiviimme pieniä ilon aarteita. Iloksi itsellemme ja kuljettaaksemme niitä samalla toisten luo. Millainen on tänään sinun ilon aarteesi? Minne kuljet sen kanssa?
Eija Partanen
29.8.2019 09.29