Uudet kirkkovaltuutetut siunattiin tehtäväänsä messun yhteydessä. Lue tästä myös puheenjohtaja Raija Vehmalan puhe.

Yhteistyötä ja vuoropuhelun merkitystä asioiden hoidossa korostivat puheissaan kirkkoherra Matti Tolvanen ja valtuuston puheenjohtaja Raija Vehmala. Seurakunnalle Matti antoi tehtäväksi rukoilla uusien valtuutettujen puolesta.

Hyvät seurakuntalaiset, kirkkovaltuutetut, messun toimittajat kirkkoherra Matti Tolvanen ja kanttori Sirkku Tolvanen, kirkkokuoro ja Con flauto-nokkahuiluyhtye, Anja Äikkään messuryhmä ja suntio Reijo Kilpelä

Kangasniemen seurakunnan kirkkovaltuuston jäsenet ovat saaneet seurakuntavaaleissa seurakuntalaisilta valtuudet Kangasniemen seurakunnan asioiden hoitamiseen ja tähän tehtävään tänään myös siunauksen. Varsinkin valtuuston uudet jäsenet odottanevat innokkaan uteliaina valtuuston tulevia tehtäviä.   Kirkkovaltuustolle määritellään neljä päätehtävää: 1. päättää kirkollisveroprosentti, 2. hyväksyä talousarvio ja tilinpäätös, 3. päättää rakennushankkeista ja viroista, 4. päättää kiinteän omaisuuden myymisestä ja ostamisesta. 

Annettu valtuutus sisältää ainakin yhtä paljon velvollisuutta kun valtaa. Valtuuston velvollisuus kohdistuu paljolti seurakunnan taloudesta ja toimintakyvystä huolehtimiseen. Niin Kangasniemen seurakunnassa kuin monissa muissakin seurakunnissa painitaan alentuneiden tulojen ja lisääntyneiden kustannusten ristiaallokossa, eikä vähäisimpänä meilläkään huoli kirkon lisäksi korjausta kaipaavista kiinteistöistä, joissa on terveydelle haitallista sisäilmaongelmaa. Me valtuutetut olemme yhteisen seurakunnan, meitä kaikkia koskevien, asioiden äärellä. 

Kirkkoneuvosto on se varsinainen työrukkanen, jolle asiat valmistelevat viranhaltijat, etenkin talouspäällikkö ja kirkkoherra. Asian tiimoilta he tekevät lukuisia kyselyitä, selvityksiä ja puheluita. Eipä tule usein ajatelleeksikaan, miten laaja ja monisäikeinen hallinnon asioiden kirjo hoituu talouspäällikön ja kirkkoherran työhuoneen kautta vuoden mittaan ja kirkkoherrakin nauttinee niistä harvoista hetkistä, kun saa keskittyä olennaiseen, sanaan ja sakramentteihin, ilman hallinnon huolia.

Niin kirkkoneuvoston jäsenenä kuin valtuutettuna vaikeiden ratkaisujen edessä tulee kyseenalaistaneeksi omaa kelvollisuuttaan ja tuntee neuvottomuutta, mutta uskon, että jokaisella luottamushenkilöllä on halu yhteisen hyvän mukaan toimia. Keskinäinen vuoropuhelu avartaa itse kunkin näkemystä hyvään lopputulokseen pyrkimisessä.   

Nelivuotisen kautensa aloittaneessa valtuustossamme on kaksi kolmasosaa uusia jäseniä, joiden tuoreet visiot ovat tervetulleita. Viime sunnuntaina Espoon piispaksi vihitty Kaisamari Hintikka sanoo Kotimaa-lehden haastattelussa näin: Se, mihin olemme viime vuosikymmeninä tottuneet, ei ole ainoa oikea tapa olla kirkko. Kirkko vaeltaa, elää ja muuttuu. Ei saa jäädä odottamaan, että muut toimijat kutsuvat kirkon mukaan. Kirkon ja seurakuntien on pitää itse toimia yhteiskunnassa koollekutsujana. Tässä asiassa näen, että seurakunnassamme on hyvä vire olla mukana paikkakuntamme tapahtumissa ja myös kutsua mitä moninaisimmilla tavoilla ihmisiä yhteen, kiitos siitä aktiivisille työntekijöille yhdessä seurakunnan vapaaehtoistoimijoiden kanssa. Myös jokainen luottamushenkilö on seurakunnan toimiva jäsen.    

Toivon, että valtuusto olisi voimavara, joka pitää huolen seurakunnan ulkoisesta kunnossa olosta ja luo monipuoliset toimintatilat ja olosuhteet, jotta seurakunnan tehtävilleen omistautuvat työntekijät voisivat mahdollisimman hyvin pitää huolta seurakunnan hengellisestä kasvusta ja hyvinvoinnista. 

Kantakoon Isän Jumalan armo ja johdatus ja esirukousten voima meitä valtuustotyössämme!

Raija Vehmala