Outin Mietteitä matkalle

Rukouksen ketju

Pyhäinpäivän aikaan mietin sukupolvien ketjua, johon saan kuulua. Kaikki edesmenneet mummot ja papat, äiti ja isä, kulkevat jollain tavalla aina mukanani. Sain vahvan hengellisen kasvualustan heiltä. Mummolan tuvassa Saari-Kuitusessa veisattiin paljon virsiä. Elsa-mummolla oli jokaiseen tilanteeseen sopiva virsi; aamu- ja iltavirsi, tulo- ja lähtövirsi, ruoka- ja kiitosvirsi ja paljon muita virsiaiheita. Mummo istuutui tuvassa keinutuoliin ja ilmoitti, että nyt on virren aika. Kaikki muut istuimme tuvan seinustoilla oleville penkeille ja virsi raikui.

Jokainen edesmennyt läheinen on jättänyt jälkensä meihin. Varsinkin Pyhäinpäivänä oli aihetta kiitokseen kaikesta yhdessä koetusta. Rukouksen ja virsien perinne antaa vakaata kasvualustaa ja pohjaa elämälle. Näitä perinteitä voimme jakaa seuraaville sukupolville. Paras jälki, minkä me voimme jättää toisille on välittää Jumalan huolenpidon ja armon sanomaa teoillamme ja olemuksellamme.

Kutsun sinua rukouksen perinteen aloittamiseen tai jatkamiseen. On etuoikeus rukoilla toisten puolesta. Rukouksen siivet ovat kantaneet sukupolvelta toiselle ja kantavat edelleen.

”Rukous on silta luokse Jumalan. Rukous on polku luokse auttajan. Rukous on lintu, joka lentää taivaaseen. Rukous tuo rauhan sydämeen.”  Virsi 931

                                                                                          Outi Virtakallio