Eijan Mietteitä matkalle 1.11.2018

Tuhlaajapojan paluu

Istuin hirvipassissa varpaat ja sormet kylmästä särkien, ja mietin anteeksiantamusta. Olin lukenut Matteuksen evankeliumista (6: 14-15) kohdan anteeksiantamisesta lähtökohdaksi tätä kirjoitusta varten. Päästyäni sitten pakkasesta lämpimään kuulin tarinan tosielämästä.

Oli mies, joka oli jättänyt perheensä. Lähti muualle elämään toisen ihmisen kanssa toista perhe-elämää. Viipyi sillä reissullaan useamman vuoden. Kun hän sitten palasikin ensimmäisen perheen luo, oli jätetty emäntä laittanut valkoisen pellavaliinan pöytään ja kattanut pöydän koreaksi. Toivottanut miehen tervetulleeksi takaisin niin kauniisti kuin osasi. Ja osasi todella. Moni odottaisi emännän kohtelun palaavaa miestä kohtaan olevan kylmää, katkeraa ja pois ajavaa. Emäntä tekikin toisin. Otti lämpimästi vastaan ja järjesti juhlavan kotiinpaluun.

Tuleeko sinulle tästä mieleen tuttu kertomus Raamatusta tuhlaajapojan paluusta? Minulle tuli. Raamatun kertomuksia on helpohkoa lukea ja kuunnella, mutta kun ne tulevat vastaan tosielämän tilanteissa, kun joku elääkin todeksi niiden opetuksia, on se hämmentävää ja kritiikkiäkin herättävää. Silloin saamme mahdollisuuden miettiä, voisinko minäkin kokeilla elää niin. Voisinko valita asenteekseni anteeksiannon ja laupeuden vihasta ja katkeruudesta kiinnipitämisen sijaan.

Elämä elpyy ja iloa virtaa, kun antaa ja saa anteeksi.

Eija Partanen