Älä pelkää.

Noin meille sanotaan monia kertoja Raamatun teksteissä. Älä pelkää. Tutuin monelle on ehkä paimenten kuulema "älä pelkää" Jeesuksen syntymän yhteydessä. Siltikin minä huomaan usein pelkääväni erilaisia asioita. Lapsen puolesta, läheisten puolesta, oman terveyden puolesta. Pelottaa, riittävätkö rahat. Joskus pelkään ihmisiä, kun en tunne heitä, kuinka he suhtautuvat, mitä puhuvat. Pelkään jäädä ulkopuolelle. Monissa tilanteissa, kun pelottaa tai on vain epävarma olo, kuulen hiljaisen kuiskauksen: älä pelkää, minä olen sinun kanssasi.

En ole yksin, vaikka seison joukossa yksin, eikä kukaan juttele kanssani. En ole yksin pelkojeni kanssa, kun jaan ne rukouksessa Jeesukselle. Hän kantaa niitä kanssani, ja niin pelkotaakka on keveämpi, ja voin elää vapaammin. Joskus minä tai joku muu on saanut pienen tai suuren ihmeellisen avun asioihin. Silloin ei tarvitse miettiä, miten se apu tuli juuri siihen tarpeeseen, saa lapsen lailla spontaanisti osoittaa kiitoksen ylöspäin, eli Jeesukselle. 

Vaikka iän myötä tulen ehkä vahvemmaksi kestämään elämän pelkoja ja epävarmuutta, niin ihmisenä pysyn. Ja ihmisenä ajoittain pelko valtaa minut, saartaa kuin sankka sumupilvi, enkä näe tietä eteenpäin.  Sen olen jo oppinut, että käännyn silloin(kin) Jeesuksen puoleen. Hän ei jätä, ei hylkää, hän on vierellä ja auttaa.

Nuorta profeetta Jeremiaa vahvistettiin aikanaan näillä sanoilla: "Älä sano, että olet nuori, vaan mene, minne ikinä sinut lähetän. Ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua. Älä pelkää ketään, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua."

Niin nuori ja arka Jeremia lähetettiin, niin meidät jokainen lähetetään tänäkin päivänä toistemme luo. 

Eija Partanen