Mietteitä matkalle 30.8.2018

Vesillä

Jokin aika sitten meitä lähti muutamia vesille. Luonnon helmaan, majoittumaan yksinkertaisesti saareen ja melomaan Puulan vesillä ja lähisaaristossa. Vetäydyimme arjesta, vastuista ja tehtävistä, ja pyrimme irtaantumaan myös sosiaalisesta kanssakäymisestä.

Olimme lähteneet muutaman päivän retriittiin. Mukanamme tarpeelliset varusteet ja eväät. Mukana luottamus siihen, että vetäytymällä kohti yksinoloa ja hiljaisuutta, korvamme hiljenevät kuulemaan ja silmämme avautuvat näkemään. Luoja ottaa meidät lempeästi vastaan, hoitaa ja huolehtii. Saamme levätä, olla ihan hiljaa, nauramatta, iloitsematta, selittelemättä, puhumatta. Olemme turvallisesti yhdessä ja yhtä aikaa yksin Luojamme edessä.

Meloessa oli helppo vetäytyä hetkiksi yksinäisyyteen, katselemaan ja viipyilemään. Tai meloa vanavedessä, näköetäisyydellä.

Yön hämärtyessä iltapaloja laitellessa terassilla kävi hiljainen kuiskaava puhe. Oli kuin emme tohtisi äänillämme rikkoa ylle laskeutunutta levon ilmapiiriä. Yön hiljainen tuuli saatteli huilun säveliä ja yhdessä laulamiamme sanoja: ”Kuuntelemaan jää Herraasi, sydäntäsi hän rohkaiskoon”…

Rohkaiskoon Luoja sinuakin hakeutumaan Hänen lähelleen.

 Eija Partanen