Rukouksen käsivarret kantavat

Takanapäin alkaa olla pitkä, helteinen kesä. Kesämuistoissa on monta mukavaa, kenellä mitäkin: ainutkertaiset Sanansuvipäivät, oma  ripari, kesähäät, veneilyt Puulalla, pulikoinnit rannalla ja mitä kaikkea kesän aikana onkin ehtinyt tapahtua. Itselläni on sellainen olo, että akkuja on ladattu toukokuusta alkaen niin että virtaa pitäisi piisata.

Ihan erityisesti kulunutta kesää ajatellessani tulee kiitollinen mieli siitä, että rukouksen käsivarret ovat kantaneet. Kiitän sydämestäni jokaista joka on rukouksin muistanut erityisesti rippikoulun aikana. Uudelleen ja uudelleen olen ihmetellyt, kuinka kevein sydämin ja askelin olen saanut elää monien töiden ja haasteiden paineessa.

Nyt mielessäni on laulun sanat: Toistemme eestä rukoilemme siks kunnes kohdataan. Voimaa mä pyydän, sä pyydät myös, siks kunnes kohdataan. Ja Herramme kyllä sen myös pitää yllä, ken armahtaen käy luo syntisen. Toistemme eestä rukoilemme siks kunnes kohdataan. Huominen täynnä toivoa on, kun jälleen kohdataan. Uskoen kaiken kestää sä voit siks kunnes kohdataan. Ei tietänsä arvaa, vaan yksi on varmaa: Nyt tää toivomme on yhdistäjämme. Toistemme eestä rukoilemme siks kunnes kohdataan.

Tuula Suuronen