Uutislistaukseen

Siipien havinaa

30.1.2018 10.00

Kun vaara uhkaa, linnunpoikanen kipittää luonnollisesti emon siipien suojaan.  Tätä luonnon tapahtumaa Daavid on varmasti päässyt livenä seuraamaan lammaspaimenessa ollessaan. Luontodokkareita ei  tuotu silloin olohuoneisiin. Ehkä juuri siksi näky on painunut vaikuttavana mieleen ja pannut miehen miettimään.

Omissa elämän myrskyissä se näky nousi mieleen rohkaisevana ja lohduttavana. Eikä vain kerran vaan moneen kertaan. Se näky  välittyy  psalmien sanoista, joihin saa tarttua tänään: Herra levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla.

Daavidin myrskyt eivät olleet hiekkalaatikkoleikkejä, niissä otettiin oikeasti miehestä mittaa. Henki oli hiuskarvan varassa, syyllisyys raastoi sisimmässä, suru sumensi silmät ja mursi sydämen. Pieneltä paikalta hän huutaa rukouksensa: Jumala, minä kätkeydyn sinun siipiesi suojaan, kunnes myrsky on ohitse.

Linnunpojat lähtevät uteliaina välillä liian kauas omille reissuilleen. Senkin Daavid varmasti  lintuja bongatessaan näki, ja koetteli rajoja myös itse. Siipeen tuli välillä niin että mäjähti. Niistä oppineena  ja ehkä kyspsyneenä hän huokaa: Herra, minä tahtoisin aina asua sinun luonasi, minä etsin sinun siipiesi suojaa.

Herra varjelkoon sinua kuin silmäteräänsä!

Tuula Suuronen