Ihan huvikseen

Olin sunnuntaina taas ihmeen äärellä, seurakunnan lähetystyön joulumyyjäisissä. Kunnantalon aulan myyntipöydät täyttyivät pikkuhiljaa erilaisten ihmisten erilaisista tekemisistä ja lahjoituksista. Joku toi yllätyksenä myyntiin suolattuja haapasieniä, toinen taas möi kättensä kautta syntyneitä puutöitä ja lahjoitti tuoton lähetystyölle. Erään talon uunissa paistuneet riihiruisleivät päätyivät ostajien maisteltaviksi. Tyttökerholaiset ja nuorten illan nuoret olivat valmistaneet pipari- ja keksiherkkuja, yhdessä tekemisen ilosta toisten hyväksi. Kirkon kynttiläjämät olivat saaneet uuden muodon ja värin uusiokynttilöinä. Ja kaikki leivotut ja lahjoitetut kakut ja muut herkut, niitä leiponeet eivät leiponeet omaan pöytään vaan tuntemattomien hyväksi. Jotta lähetysjärjestöillä olisi mahdollisuus lähettää lähetystyöntekijöitä kertomaan evankeliumia sanoin ja teoin.

Myyjäisissä oli esillä monta pöytämetriä neulottuja sukkia, lapasia ja muita käsitöitä. Olen monet kerrat käsitöitä vastaanottaessani saanut kuulla lahjoittajan sanovan:” ihan huvikseen tein”. Kun tekee ihan huvikseen, vailla pakkoa, siihen liittynee iloa ja syvää ymmärrystä siitä, miksi tekee ja lahjoittaa toisille.

Myyjäisissä tuntui kuin olisimme olleet tietäjien lailla tuomassa lahjoja vastasyntyneelle Jeesus –lapselle seimen äärelle. Ihmetellen ja kunnioittaen tuota ihmettä, ja tehden niin kuin seimeen syntynyt myöhemmin kehoitti: Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.