Jumalan lapsi

Huonomaineisen  yksinhuoltajan poikaa kiusattiin kyselemällä, kukahan tuonkin isä on. Lapsetkin osaavat olla ilkeitä, kyllähän se tiedetään. No, pojasta tuli ujo ja yksinäinen. Ei siinä itsetunto päässyt terveeksi kasvamaan, arvaahan sen.

12-vuotiaana hän meni seurakuntaan kuunteleemaan kuuluisaa saarnamiestä. Ja kuinka ollakkaan, saarnaaja huomasi pojan kirkonkäytävällä ja kysyi:” Kenen poika sinä olet?” Poika meni hämilleen ja painoi päänsä alas. Vitsit oli vähissä. Hän ei saanut sanaa suustaan. Jotenkin ihmeellisesti saarnaaja tajusi tilanteen ja sanoi:”Kyllähän minä sinun isäsi tunnen, teillä on samoja piirteitäkin. Sinä olet Kaikkivaltiaan Jumalan lapsi.” Siinä oli tuon pojan elämän käännekohta.

Meitä monia on lapsuudessa haavoitettu ja meihin on lyöty leimoja, joista on vaikea päästä irti. Elämän matkan varrella on myös sattunut yhtä ja toista, jonka ajatteleminen nolottaa ja hävettää. On hyvä jos niistä saa turvallisesti jonkun kanssa puhua. Ja vaikka kaikkea menneen elämän taakkaa et saisi ravisteltua pois päältä, saat rohkaistua uskomaan: Armosta Jeesuksen Kristuksen tähden olet Jumalan lapsi.Se on syvin identiteettisi. Sinä olet hänelle rakas.

Tuula Suuronen