Hautausmaan rauhaa

Osallistuin viime viikolla muutaman tunnin ajan hautausmaan siivoustalkoisiin. Mukavaa oli. Tuttujen kanssa oli leppoisaa yhdessä haravoida ja jutustella niitä näitä. Kiitos vain teille, jotka tulitte talkoisiin ja saatoitte kauniit hautausmaamme kesäkuntoon.

Haravoinnin lomassa oli aikaa katsella hautakiviä ja niissä olevia nimiä. Tuon tuosta mielessäni totesin: tämänkin ihmisen siunasin viimeiseen lepoonsa.

Viihdyn hautausmaalla. Se on levollinen ja rauhaisa paikka. Samalla hautausmaalla liikkuminen muistuttaa, että kerran minutkin haudataan, jos ei ehkä Kangasniemen hautausmaahan, niin hautausmaahan kuitenkin. Elämänaika on rajallinen. Kerran kaikki lähdemme täältä.

Kuinka onnellinen onkaan se ihminen, jolla on sydämessään elävä toivo kuoleman todellisuuden keskellä ja haudan äärellä. Tulevan sunnuntain eräs raamatunkohta kiteyttää kristillisen toivon kauniilla tavalla:”Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne (Room. 8:11).

  Toivorikkain mielin jatkamme matkaa.

Matti Tolvanen