Aika aikaansa kutakin

Kesä on vaihtumassa syksyksi ja monissa asioissa arki on alkanut. Tässä kohtaa olemme monenlaisten taitekohtien äärellä. Monet iloiset ja mukavat harrastukset yhteisöineen tuovat iloa ja hyvää mieltä. Toisaalta erilaiset vastuut ja sitoumukset saattavat täyttää kalenteria joskus turhankin paljon.

Toiset ovat syksyihmisiä, joille käpertyminen kotiin kynttilänvaloon, lehtikasoissa kahlaaminen ja ilmojen viileneminen ovat mitä mieluisin asia. Toisille päivien lyheneminen ja kelien kylmeneminen on myrkkyä. Kesäihmisen mieli ei tahtoisi luopua valosta ja lämmöstä.

Vuodenaikojen lisäksi meillä on elämässä paljon muutakin muutosta. Joku lie sanoittanut, että vain muutos on pysyvää. Jokaisella meillä on elämän vaiheita ja tilanteita, jotka tulevat monesti uusina ja yllättävinä eteen. Toisiin niistä on helppo sopeutua, toiset vaativat enemmän aikaa ja mielen työtä.

Saarnaajan kirjan kolmannessa luvussa kerrotaan siitä, kuinka ”Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla.” Jumala viisaudessaan näkee elämämme kokonaisuuden. Vaikken itse näkisi asioiden tarkoituksia, syitä ja seurauksia, saan luottaa Jumalan näkevän ja pitävän lupauksensa mukaisesti minusta huolta.

Kolmannen luvun jakeessa 12 Saarnaaja jakaa oivalluksensa: ”Minä oivalsin, ettei ihmisellä ole muuta onnea kuin iloita ja nauttia elämän hyvyydestä.” Tähän onneen, iloon ja nauttimiseen meillä on lupa.

Riikka Hirviniemi, diakoni