Sain kuvaviestin äidiltäni. Siinä luki: ”Kesän viimeiset silmänilot. Haikein mielin kerätyt. Nyt pitää kaivaa kynttilät esille uudeksi iloksi.” Kuvassa oli pihalla vielä kukkineita orvokkeja ja ruusuja. Keltaisia, liiloja ja punertavia. Viesti liikutti minua. Tuli haikea ja kiitollinen olo menneestä elämästä. Aika rientää eteenpäin. Elämämme kukkii hetken kesän kukkien lailla ja lakastuu ajallaan. Ehkäpä joku muistaa meitä maljakkoon poimittujen kesän kukkien lailla. Ehkäpä joku muistaa meitä kynttilän valossa pimenevinä iltoina ja päivinä. 

Äidin viesti mielessäni luin sunnuntain evankeliumitekstin (Joh. 5:1-15). Siinä Jeesus oli Jerusalemissa Betesda -nimisen lammikon äärellä. Betesda tarkoittaa suomeksi armon kotia tai armon taloa. Lammen äärellä oli joukko sairaita ihmisiä, jotka odottivat lammen veden liikkumista merkkinä sen parantavasta voimasta. Evankeliumissa kerrotaan, että aika ajoin Herran enkeli sai veden liikkumaan, jolloin lammikkoon ensimmäisenä ehtinyt parani vaivoistaan.  

Armonlammen äärellä oli myös rampa mies, joka ei omin voimin päässyt lammen veteen. Ei koskaan ehtinyt ensimmäisenä. Jeesus lähestyi häntä ja kysyi: ”Tahdotko tulla terveeksi?” Lyhyen keskustelun päälle Jeesus totesi miehelle: ”Ota vuoteesi ja kävele.” 

Miehen kilpailu armon lampeen ehtimisestä päättyi, kun hän tapasi Jeesuksen. Jeesus lahjoitti terveyden, jonka voi nähdä muuttaneen kertomuksen miehen elämän. Usein ajattelemme terveyttä fyysisen kehon hyvinvoinnin näkökulmasta, mutta onhan se kaikkea muutakin. Se on mielen, hengen ja sosiaalisten suhteidemme hyvinvointia. Onpa se hyvinvointia luomakunnan osanakin. Armon vesien liikahdellessa, kun Jeesus tulee lähelle meitä, saanemme osaksemme hyvinvoinnin hippusia. Silloin voinee tuntea kiitollisuutta pienistäkin asioista, iloita vaivojen ja puutteidenkin keskellä. 

Äidin viesti mielessäni ajattelin: armon vedet liikkuvat, kiitos Jumalalle siitä. Kiitollisina haikeinkin mielin otamme vastaan tulevan. Kukat viestissä olivat kuin kiitos ja kynttilä kuin hiljainen rukous. Rukouksen valo ja kiitollinen mieli valaiskoon sinunkin syksyäsi!  

Eija Kuitunen, diakonisssa

kuva Eijan äidin ottama