Pieni pyhiinvaellus

Pieni pyhiinvaellus rakkaiden haudoille. Vein päivänkakaroita kesäterveisiä. Itkin maailman kovuutta ja kauneutta vuorotellen. Lopuksi kuitenkin kauneutta.(Piispa Mari Leppäsen kirjasta Kuulun tähän maisemaan).

Minäkin olen tehnyt tänä kesänä pieniä pyhiinvaellusmatkoja rakkaani haudalle. Siellä itkin kaipaustani ja kauniita muistoja, ajattelin kyyneleet silmissä pitkää yhteistä tietämme.

Järvenrannassa, tuossa ihan lähellä, itkin ikävääni ja kiitollisuus toi kyyneleet silmiin. ”Ajan parhaan Hyvä Paimen ties, pääsi kotiin väsynyt matkamies”.

Merenrannalla ajatukseni vaelsivat vuosikymmenten taakse. Siellä itkin kauniin luonnon keskellä ja ylistin Jumalan suurta rakkautta kyyneleet silmissä. En tiennyt mitä itkin, suruani vai iloani.

Hyvin pienet pyhiinvaellukseni ovat ulottuneet tuohon omalle terassille. Kiitollisin mielin, mutta usein kyyneleet silmissä olen kuunnellut lintujen konserttia, ihastellut kesäkukkien kauneutta.

Joku runoilija on sanonut: ”Jos olet tottumaton kohtaamaan iloa, tule niitylle, tule rantaan, tule metsän hiljaisuuteen. Ja katso: Tämän Herra teki sinua varten.”

Kiitän sinua maisemasta, jossa aika ja iäisyys kadottavat ääriviivansa. Auta minua varjelemaan tätä yhteyttä, sillä silloin ymmärrän varjella elämääni ja maata ympärilläni. kiitos että olet vastassa kaikkialla.(Mari Leppäsen sanoittama rukous)

Marja-Leena Kuitunen