Kivien koskettamana

Lapsena asuin kallioiden lähellä. Niiden päältä löytyi myös kauniita kiviä. Toiset niistä välkehtivät ja pian opin, että moni kimaltava kivi olikin kissankultaa.

Pienet kivet löytävät myös kenkiin. Siellä ne hiertävät ja polvetkin oppivat tuntemaan pienten kivien voiman kaatuessa. Kivi koskee myös, jos se sinkoaa päin.

”Aika on heitellä kiviä ja aika on kerätä ne” kerrotaan Saarnaajan kirjassa. Saar.3:5. Ovatko kivet sanoja tai tekoja, jotka sattuvat. Onko kivien kerääminen sovinnon tekemistä vai sitä, että on rakennettava jotakin uutta?  

Saarnaajan kirjassa on ajattomia ajatuksia. ”Aika on olla vaiti ja aika puhua.” Niiden äärelle voi pysähtyä hetkeksi ja löytää jotakin omasta elämästä.

Kivillä on monta merkitystä ja on yksi kivi, joka pitää meitä joka päivä pystyssä. Jeesus on elävä kivi.  Hän on kulmakivemme ja kalliomme jokaisena päivänä.