Jeesus vertaa Matteuksen evankeliumin luvussa 13 (jakeet 44–46) taivasten valtakuntaa aarteeseen. Vertauksessa Jeesus kertoo kahdesta ihmisestä, jotka löytävät jotakin mittaamattoman arvokasta. Toinen kohtaa aarteen yllättäen, toinen etsii sitä pitkään. Molempia yhdistää ilo ja rohkeus: he luopuvat kaikesta saadakseen sen, minkä ovat löytäneet.

Jeesuksen vertaukseen on helppo samaistaa itsensä. Etsinhän minäkin vuosia jotain, mikä täyttäisi kaikki tarpeeni ja antaisi tunteen, että nyt on valmista. Sammuttaisi etsinnän, hapuilun ja epävarmuuden.

Jeesuksen vertauksesta löysin aikanaan lohdullisen varmuuden: tuo aarre ei ole vain jossain kaukana tai harvojen saavutettavissa. Aarre on uskon siemen ja se on kylvetty meihin jokaiseen. Jumala on jo asettanut sydämeemme kaipuun, pienen alun, joka odottaa löytymistään ja kasvamistaan. Uskon siemen on alku Jumalan valtakunnan tuntemiselle. Se on lähellä koko ajan.

Elämä ja monenlainen aarrejahti voivat kuljettaa meitä moniin suuntiin. Joskus etsimme aarteita tietoisesti, joskus löydämme yllättäen. Jumalan hyvä tahto on, ettemme kulkisi hänen aarteensa ohi – sisimpäämme kätketty uskon siemen odottaa löytämisen hetkeä. Silloin muusta luopuminen ei ole menetystä, vaan löytämistä. Emme menetä itseämme, vaan löydämme sen, mihin meidät on luotu. Jumalan valtakunnan kansalaisiksi maan päällä.

Rukous: Jumala, kiitos, että olet kylvänyt meihin uskon siemenen. Avaa silmämme näkemään se aarre, jonka olet meihin kätkenyt. Anna rohkeutta vaalia sitä ja kasvaa sen myötä tuntemaan Jumalan valtakuntaa. Aamen.

Eija Kuitunen, diakonissa

Eijan ChatGPT:llä luotu kuva aarteesta