Viime viikon Majatalo-illassa käytin palapeliä vertauksena elämästä. Kun ison palapelin avaa, on näkymä aluksi varsin sekalainen. Paloja on oikein ja väärinpäin, päällekäin ja sekaisin. Ellei palapelilaatikon kannessa olisi kuvaa, olisi tuosta sekamelskasta mahdoton sanoa, mitä siitä on tulossa.

Vähitellen palapelin rakentaja löytää yhteen sopivia paloja ja kuva alkaa rakentua. Toiset aloittavat reunoista, toiset etsivät värien perusteella yhteensopivia paloja, joidenkin on hyvä etsiä paloista toisiinsa sopivia kuvioita. Pikkuhiljaa kuva rakentuu.

Joskus oikeaa palaa pitää etsiä tosi kauan. Se ei osu silmiin sitten millään. Palapeliin jää aukko tai jokin palarykelmä ei suostu tarttumaan kokonaiskuvaan kun välistä puuttuu juuri se ratkaiseva yksi palanen.

Vertaus elämään on helppo nähdä. Ihminen ei ymmärrä eikä tiedä elämänsä kokonaisuutta. Suunnitelmia ja ajatuksia on ja pitääkin olla, mutta loppuviimeksi emme tiedä, millainen kuva elämämme kokonaisuudesta muodostuu. Jumala tietää. Hänellä on elämäni palapelin kansikuva tiedossaan ja Hän myös tietää, miksi välillä jokin palanen piilottelee,

Palapelivertauksen voi laajentaa myös omaa elämää isommaksi. Jokaisen meidän palapeli liittyy myös isompaan kuvaan. Olemme kaikki osa yhteistä maailmaa ja yhteistä Kristuksen kirkkoa. Tässä isossa kuvassa minulla ja sinulla on oma paikkamme ja tehtävämme.

Riikka-diakoni, Kangasniemen seurakunta