Jumalatonta menoa

Joskus tulee tokaistua nuo sanat. Ehkä silloin luulee olevansa parempi kuin joku toinen. Ei kai se lopulta niin harvinaista ole, että asettaa itsensä ainakin keskiverto sakkiin.

Päivänä muutamana luin Raamatusta sanat, joihin jäin kiinni: Kristus kuoli jumalattomien puolesta. Room.5:6. Jumalattomien puolesta.

Jumalaton on ihminen ilman Jumalaa. Jumalaton ei ole kiinnostunut Jumalasta. Ei kunnioita Jumalaa. Ei kunnioita Raamatun sanaa. Elää kuin pellossa kyselemättä Jumalan tahtoa. Jumalattoman omatunto venyy kuin kumilanka. Jumalaton viis veisaa kirkon menoista. Ei kiinnosta. Ajanhukkaa kaikki hengellinen. Jumalalla ei ole osaa eikä arpaa jumalattoman elämässä.

Kuitenkin Jeesus kuoli jumalattoman puolesta. Sen puolesta, joka löytää omasta sydämestä synkkää pimeyttä. Sen puolesta, joka ei jaksaisi setviä menneitä tai tutkia sanomisiaan ja tekemisiään. Sen puolesta, joka ei kerta kaikkiaan ylety, pysty, jaksa. Sen puolesta, joka on vain mennyt sieltä missä aita on matalin. Sen puolesta, joka on kyllä yrittänyt mutta luisunut vanhaan uraan. Kaikenlaisten jumalatomien puolesta Jeesus kuoli. Minunkin.

Jumalaton saa tulla Jumalan luokse ilman ansiota. Se on armoa. Amazing Grace.

Tuula Suuronen