Olen ollut täällä Kangasniemellä opintojeni vuoksi matkalla jo viisi viikkoa. Vahvasti kaupunkilaisena tai vähintääkin lähiöiden asukkaana muutos oli varsinkin alkuunsa jännittävä. Miten viihtyisin vieraassa paikassa ja varsinkin Helsinkiin tai Ouluun verrattuna maaseudulla?

Teologiharjoittelussa on oman tekemisen lisäksi ideana kuunnella tarkasti ja katsoa tarkkaavaisesti. Elämäntilanteen muuttuessa, kasvun ja kuoleman likimaastossa, saa harvemmin olla mukana todistamassa asiaa, jos ei itse ole asianomainen. Siitä kirkon työ onkin omalaatuisimmasta päästä yhteiskunnassamme.

Saarnaajan kirjan kolmatta lukua seuraillen olen pohdiskellut, että nyt itselläni on aika istuttaa, aika rakentaa, aika kadottaa ja aika puhua. Aika kaikelle muullekin siinä mainitulle on kyllä, kuten meillä kaikilla. Monipuolisten elämänvaiheiden näkemisen lisäksi matkani Kangasniemellä on ollut aikamoinen rukouskoulu. Rukoiltua on tullut niin firman puolesta kuin yksityisestikin; asunnolla, lenkkipoluilla ja avannossa.

Raamatun ikivihreistä klassikoista mieleeni tulee myös psalmi 23 "Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden".

Täällä Kangasniemellä työn ja rukouksen tasapainoksi olen löytänyt tieni Puulahduksen saunalle ja virkistävään Puulan veteen. Omalla elämän matkallani liian usein kärsin aikamme kaiken läpäisevästä kiireestä. Jotenkin siitä taakasta olen päässyt täällä ollesaani hetkeksi hieman vapaammaksi. Harjoitteluni Kangasniemellä on ollut rakentava ja upea kokemus. Rukoilen, että me kaikki saamme vuoroillamme kulkea juuri oikeaa tietä elämissämme. 

Lauri Vikeväinen, Kangasniemen seurakunnan teologiharjoittelija