Kesä on taas vaihtunut syksyyn. Neljä vuodenaikaa tuovat meille Pohjolan asukkaille paljon virkistävää vaihtelua. Jokaisessa vuodenajassa on oma viehätyksensä. Luonto antaa meille voimaa ja on suuri ilon ja kiitoksen aihe. Täällä etelässäkin luonto alkaa taas valmistautua talveen.

Pimenevät ja pitenevät yöt kertovat puille ja kasveille, että pian aletaan lähestyä kylmää ja pimeää talvea. Ennen kuin lehtipuut ja varpukasvit pudottavat lehtensä, ne siirtävät lehdissä olevat arvokkaat aineet seuraavaa kasvukautta varten runkoon ja juuriin. Yksi näistä aineista on lehtivihreä eli klorofylli. Lehtivihreä sitoo auringon valoa ja tuottaa sen kasvimateriaalin, jonka varassa koko maapallon elämä on.

Jotta kasvit saisivat keväällä yhteyttämisen nopeasti käyntiin, ne varastoivat lehtivihreän rakennusaineet, magnesiumin ja typen, talveksi runkoon ja juuriin. Tämä näkyy lehdissä vihreän värin häviämisenä ja siten lehdissä olevat muut väriaineet, kuten punaiset antosyaanit, oranssinpunaiset karotenoidit ja keltaiset ksantofyllit, pääsevät näkyviin.

Näin syntyy luonnon syksyinen taidenäyttely eli ruskan väriloisto. Hyvinä ruskavuosina varsinkin Lapin luonto esittää lumoavaa kauneutta. Tunturikoivujen värit vaihtelevat keltaisesta oranssin kautta lähes punaiseen. Pihlajat ja tuomet ovat paljon punaisempia kuin täällä etelässä. Haavan väritys vaihtelee punaisesta keltaiseen. Oman lisänsä ruskaan tuo hehkuva maaruska. Pensasmainen vaivaiskoivu hehkuu keltaisena, mustikan varvut punaisina, riekonmarjat tulipunaisina, kanervat ja juolukat violetin sävyisinä. Näin luonto valmistautuu tulevaan.

Luonnon tapaan me ihmisetkin valmistaudumme tulevaan, mikä on hyvin tarpeellista ja järkevää. Keräämme ravintoa pelloilta eläimille ja ihmisille pärjätäksemme talven yli. Metsistä keräämme ja säilömme marjoja ja sieniä ruoaksemme Valmistaudumme kaikella muullakin tavalla kylmän talven varalle.

Yhteiskuntana varaudumme kriisi- ja poikkeusolojen varalle laatimalla pelastus- ja valmiussuunnitelmia. Järjestämme pelastus- ja yhteistoimintaharjoituksia erilaisten katastrofien varalle. Elämämme ja omaisuutemme suojaksi otamme pakollisia ja vapaaehtoisia vakuutuksia, jotka suojaavat talouttamme ja antavat turvaa. Hyvä niin.

Nykyajan ihmisen elämä on vakuutusten, sosiaaliturvan, tekniikan ja koulutuksen vuoksi niin helppoa, että moni terve ja hyvinvoiva ihminen ei koe tarvitsevansa mitään muuta turvaa kuin tätä ajallista turvaa. Kuitenkin tämä ajallinen elämä on rajallinen ja päättyy kerran. On hyvä muistaa, että elämää ei ole vain tämä ajallinen ja näkyvä todellisuus.

Raamattu puhuu elämästä myös kuoleman jälkeen. Mikä on meidän turvamme kun jätämme tämän ajan? Maallisten vakuutusten lisäksi on olemassa myös taivasvakuutus. Meitä jokaista varten on luotu yksi ja ainoa ikuista turvaa tuova vakuutusjärjestelmä. Sen vakuutusmaksukin on jo maksettu meidän kaikkien puolesta.

Jeesus Kristus ristinkuolemallaan maksoi kaiken. Pienoisevankeliumiksi kutsutussa kohdassa sanotaan: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” Joh.3:16. Tällainen pelastussuunnitelma on siis Jumalalla meitä ja kaikkia maailman ihmisiä varten.

Joko sinä olet hankkinut tämän taivasvakuutuksen? Mikäli et, suosittelen ottamaan yhteyttä vakuutuksen antajaan ja sen maksajaan. Tämä vakuutusturva tulee olemaan meidän ainoa pelastuksemme kun kerran siirrymme tästä ajasta iäisyyteen. Vaikka se maksoikin hyvin paljon Taivaan Isälle, me saamme sen ilmaiseksi Jumalan lahjana hänen armostaan.

Riittää kun otamme tämän suuren lahjan vastaan uskon kautta ja tahdomme elää Jumalan lapsena ja turvautua elämässä ja kuolemassa Vapahtajamme meidän puolestamme tekemään sovitusuhriin. Silloin saamme kokea vapautuksen, ilon, rauhan ja Jumalan läsnäolon, joita emme voi saada mistään muualta.

Apostoli Paavali vielä vakuuttaa meille: ”Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.” Room. 8:1.

Rovasti Seppo Komonen, Kangasniemen emeritus kirkkoherra

yhdistelmäkuva srk:n kuva-arkistoista