Silmä silmästä ja hammas hampaasta –periaate on se luontainen tapa hoitaa koettu vääryys. Tavallaan se kuulostaa tasapuoliselta. Jos olet vienyt toiselta näön silmästä, sinultakin vietäköön näkö silmästäsi. (Onhan se aika kovaa.)Suurin piirtein tällä periaatteella tässä maailmassa toimitaan isoissakin kuvioissa. Kun te jysäytitte pommin meidän puolellamme, mekin teemme niin teille, että puntit olisivat tasan.  Ainakin päämiehet voivat seistä selkä suorana omiensa edessä.

Jokainen ymmärtää, että kostonkierteen katkaiseminen on valtavan vaikea. Vihan sammuttamiseen tarvitaan melkoinen palokunta. Varsinkin kun ylpeys ja paisunut omanarvontunto ja ties mikä itsekkyydestä nouseva tunne estää rauhanneuvottelut tehokkaasti.

On helppo nähdä vika toisissa, mutta tärkeää olisi pysähtyä kuulostelemaan, millainen olen itse ja millaisin periaattein toimin: Kannanko kaunaa? Olenko katkera huonosta kohtelusta? Hyväksynkö koston ja anteeksiantamattomuuden? Annanko pahan kiertää?

Omia toimintaperiaatteitaan voi peilata vaikkapa Jaakobin kirjeen sanoihin: Ylhäältä tuleva viisaus on puhdasta ja pyhää, ja niin se myös rakentaa rauhaa, se on lempeää ja sopuisaa, täynnä armahtavaisuutta ja hyviä hedelmiä, se on tasapuolista ja teeskentelemätöntä.

Ylenmääräinen kiltteyskään ei ole ylhäältä tulevaa viisutta, jos ei kostaminenkaan. Kyllä rajojaan saa puolustaa. Ja on oikein sanoa ääneen koettu vääryys. Niitäkin taitoja on hyvä opetella, että saisi sanottua asiat asiallisesti, tasapuolisesti ja teeskentelemättä. Jurnuttaminen ei edistä sovintoa. Ja rauhaahan me toivotaan, vai mitä!

Tuula Suuronen