Äiti ja minä

Elämämme aikana meillä on monia ihmissuhteita. Yksi ensimmäisistä on äiti ja minä; ja myös minä ja äiti.

Lapsi etsii äidin katsetta: Ota kädestäni kiinni ja pidä lähelläsi. Vuosien vieriessä lapsi irrottautuu, mutta palaa aina, kun tarvitsee äitiä.

Siinä ristiaallokossa ollaan joskus niin ymmällään, äiti ja lapsi; lapsi ja äiti. ”Pidä silloin kätesi avoinna äiti,” kirjoitti Anja Porio runossaan Ota kädestä tytärtäsi äiti.

”Anna lapsesi hakea voimaa viisaudestasi ja uskostasi, ettei hän pelkäisi tulla ja lähteä”. Pian on aika, jolloin on irrotettava käsi äidin kädestä ja elää rohkeasti omaa elämäänsä. ”Ota mukaasi vain se, mikä auttaa ja vie elämää eteenpäin.”

Omassa elämän koulussamme opimme ymmärtämään ihmisen elämää: Minun ja äidin, äidin ja minun. Siksi minun on aika ojentaa käteni äidille ja kertoa, miten paljon hän minulle merkitsee. Meillä on yhteinen tarina.

”Siunatkaa rukouksissa toisenne. Teidän suhteenne on ainutlaatuinen ja täynnä mahdollisuuksia siitä hetkestä lähtien, kun ette enää velo omaa elämäänne toisiltanne.”

Toinen toisemme siunaamisella on ihmeellinen vaikutus. Molempia meitä Jumala rakastaa ja siitä syntyy aina uutta elämää: Äidille ja minulle.

                                                    Hyvää tulevaa äitienpäivää yhdessä rukoillen

                                                    Pastori Päivi Liukkonen

                                Kuva: sabinevanert, Pixabay