Elokuukuussa ollaan elon pellolla

Sana elo kuulostaa vanhalta. Se ”tarkoittaa niin kasvavaa kuin korjattua tai jo puitua viljaa tai itse viljan korjuuta”. (Kirsti Aapala, 9.8.2005 Helsingin sanomien kieli-ikkuna).

Elo on elämää. Ennen se on ollut juuri se viljapelto, elon pelto, josta on saatu elämän eväitä. Sen avulla on tullut elämää meihin ihmisiin. Edelleenkin on elämämme ehto saada ravintoa. 

Eloa saadaan niin kasvimailta kuin metsästä. Sitä saadaan myös perheeltä, ystäviltä ja sukulaisilta. Jokainen iloinen kohtaaminen, huumorin lahja tai sopiva sana luovat meihin elämää. ”Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa.” SL 25:11.

Ihminen elä pelkästään leivästä, vaikka se tuiki tärkeää onkin. Surullinen ja masentunut mieli karttaa ravintoa ja sielu nääntyy. ”Hyvä sana ilahduttaa ihmismielen” sananlaskut muistuttavat. 

Sadonkorjuuseen kuuluu yhteinen ateria ja elon sadon siunaaminen. ”Ja niin kuin ruokit ruumiimme runsailla lahjoillasi, myös ruoki, Herra, sielumme pyhällä sanallasi. Toivomme jälleen virvoita, iloon ja rauhaan johdata armosi laitumilla.” VK 475:2                        
                                                                                        Päivi-pappi