Tietä etsimässä

On tie, jota korppikotka ei näe eikä haarahaukan silmä erota. Ihminen käy käsiksi kovaan kallioon ja kääntää nurin vuoret perustuksiaan myöten, hän louhii tunneleita kallioon. Virtojen lähteetkin ihminen patoaa. Mutta viisaus – missä se on? Ihminen ei löydä tietä sen luokse. Puhtaalla kullallakaan sitä ei voi ostaa.

Näin pohdiskelee Job, joka yrittää ymmärtää syytä kovaan kohtaloonsa. Eikä hän vain pohdiskele verrytelläkseen aivonystyröitään. Hän tuskailee ja kapinoi, kääntää kaikki kivet ja kannot ymmärtääkseen miksi. Kivun runnellessa kehoa ja surun sydäntä on vaikea käsittää kaiken mieltä. Viisaus loistaa poissaolollaan.  

Job tuntee Raamattunsa, sana on sydämessä ja elämässä koeteltu. Sieltä hän kaivaa vastauksen, jota hän jää kuulostelemaan: Jumala yksin tuntee tien viisauden luo.

Nykyihmiselle vastaus ei ole helppo, jos on koskaan ollut. On jättäydyttävä Herran viisauden varaan. On jättäydyttävä Herran ymmärryksen varaan. Tai voi sen sanoa näinkin:  Saan luottaa Herran viisauden varaan elämäni kaikkineen.  Hän tietää. Minä luotan.

Tuula Suuronen