Jeesuksen palvelutyö oli voimallista, eikä ollut ihme, että suuret väkijoukot seurasivat häntä. Kuka pyysi mitäkin, jotkut terveyttä, toiset leipää ym. Kuitenkaan Jeesus ei vain palvellut väkijoukkoa, vaan välillä hän vetäytyi vuorille yksinäisyyteen. Myös Jeesus tarvitsi aikaa yksinäisyydessä. Hän myös kehotti opetuslapsiaan levähtämään välillä (Markus 6:31). Me tarvitsemme lepoa ja Jumala huolehtii meidän tarpeistamme, myös tarpeestamme levätä.

Lepo ei tarkoita kuitenkaan lepoa Jumalasta. Jeesus vetäytyi vuorille nimenomaan viettämään aikaa Jumalan läheisyydessä. Rukous on osa myös meidän lepoamme. Siksi rukouksen ei tulisi koskaan olla mikään suoritus, vaan rentoa keskustelua Jumalan kanssa, joka antaa meillä voimaa, samaan tapaan, kuin keskustelu jonkun hyvän ystävän kanssa. Toki lepoon kuuluu myös muita asioita, silloin saamme tehdä jotain sellaista mielekästä, mitä yleensä emme ehdi tai voi tehdä, tai ihan vaan olla tekemättä yhtään mitään, sekin tekee joskus hyvää.

Rukousta on tietenkin monenlaista, on esirukousta, kiitosrukousta jne. Tässä yhteydessä puhun ennen kaikkea siitä, kun me rukouksessa lähestymme Jumalaa, emme niinkään tuodaksemme meidän asioitamme hänen kannettavakseen, vaikka sekin kuuluu asiaan, vaan ennen kaikkea vain viettääksemme aikaa Jumalan kanssa. Sitä läheisyyttä Jumala myös haluaa meille antaa. Hän sanoo Raamatussa: ”Lähestykää minua, niin minä lähestyn teitä” (Jaakob 4:8)

Teemu Turunen, Kangasniemen Helluntaiseurakunnan pastori

Valokuva Kangasniemen ev.lut. seurakunnan kuva-arkistoista