Uutislistaukseen

Elämä on


Villen mietteitä Luomakunnan sunnnuntaille

Elämä ei ole itsestäänselvyys. Elämä on lahja.

Elämän lahja näkyy siellä, missä sen osaa nähdä. Siellä, missä valot ovat päällä. Se näkyy hymynä vanhuksen silmissä, kun hän katsoo pientä vastasyntynyttä lasta. Elämän lahja tuntuu hellänä puristuksena, kun käsi ottaa kiinni kurttuisesta sormesta. Elämän lahja kuulostaa nuuhkaisulta, kun koira työntää kuononsa ruohikon sekaan ja antaa kesäisten tuoksujen tulvia sieraimista sisään ja täyttää aivot mielihyvähormoneilla.

Elämä ei ole itsestäänselvyys. Elämä on ja tuntuu.

Elämän lahja on sumua, joka leijailee vastaleikatun viljapellon yllä. Se on varastoon puitu ohrasato, talteen pakastetut mustikat tai kolme kiloa kuhafileitä, ehkä puolison kanssa löydetty sieniapaja. Elämän lahja on rinteessä kohoava sekametsä. Se on puu, joka kurottaa oksillaan kohti taivasta, kohti valoa. Elämän lahja on vihreä kasvi, joka kaikessa hiljaisuudessa saa happea aikaan.

Elämä ei ole itsestäänselvyys. Elämä on ihme.

Elämän lahja on katsoa yöllä tähtitaivaalle ja ihmetellä avaruutta ja kaiken suuruutta. Se on vetää keuhkot täyteen ja sukeltaa laiturilta pää edellä. Se on hengästymistä peleissä ja leikeissä, ja kiljahdus, kun hämähäkki kiipeää paljasta säärtä pitkin. Elämän lahja on käsi, joka tarttuu käteen. Ääni, joka sanoo: ”Ei mitään hätää. Olen tässä.”

Elämä ei ole itsestäänselvyys. Se on valon pilkahdus, kiitosaihe, jolla on tarkoitus. Se kutsuu kulkemaan vierellä, silmät auki, korvat auki, syli ja sydän auki, ja näkemään kaikki se, mistä kannattaa edelleen pitää huolta. Koska elämä on.

”Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo.” (Joh. 1:3-4)

4.7.2024 06.00