Lähdetkö lenkille? – No, suoraan sanoen ei nyt huvita yhtään, mutta mennään. Muistan käyneeni tämän keskustelun ystävän kanssa. Sain kutsun. Ja se kuului äänessäni, että sohvan nurkka houkutteli työpäivän päätteeksi. Mutta tiesin, että lenkki tekisi hyvää. Lähdin enkä katunut.

Kirkon kellot soivat sunnuntaiaamuna kutsua. Jumalalla on asiaa. Sen voi tuntea joskus joka solullaan, että ei huvita. Senkin ajan voisi käyttää hyödyllisemmin. Ja mitäpä minä sinne, kun olen vain tällainen tavallinen tallaaja. Tuskin siellä minua kaivataan, tuskin siellä on minulle mitään. Mieleen nousee sen sata asiaa, jotka kyseenalaistavat lähdön.

Mutta entä jos tarvitsenkin hiljentymistä enemmän kuin mitään muuta? Entä jos pitäisikin pysähtyä eikä olla aina menossa? Entä jos mieli kaipaa toivoa, uutta voimaa, merkitystä? Entä jos sydän huutaa tyhjyyttään ilman Jumalaa? Entä jos sielu kaipaa Pyhän kosketusta? Entä jos Jumalalla on tosiaan asiaa minulle?

Olet lämpimästi tervetullut kotikirkkon!

Tuula Suuronen