Eijan mietteitä arjen keskellä

Alkulähteillä

Kävin ostamassa ternimaitoa läheiseltä maitotilalta. Ternimaito on sitä maitoa, jota vasikka saa vahvaksi ravinnokseen elämänsä aluksi. Samalla reissulla sain tutustua maitoa meille tuottaviin lehmiin niiden kotinavetassa ja tilan automatisoituun maitotekniikkaan. Kaikilla lehmillä oli nimet. Oli hieno hetki.

Talven alkupuolella olin käymässä toisessa navetassa, pienemmässä, jossa kissat nukkuivat pahnoilla ja isäntä vartoi lehmän vieressä lypsykoneen toimintaa. Sieltäkin ostin ternimaitoa ja lähdin rikastuneena.

Molemmissa navetoissa oli pieniä vasikoita, villikkokarkulaisiakin, jotka tilaisuuden tullen lähtevät omille teilleen aitauksen ulkopuolelle. Sellaisen isäntä ohjasi viime käynnilläni takaisin aitaukseen. Aitauksessa oli vasikoille oma juoma-automaatti ja muut eväät, tarvittava ravinto kasvavalle lehmänuorisolle.

Väistämättä tuli mieleen viimeisellä ternimaidon ostokäynnillä alkulähde. Meillä on täällä elämässä erilaisia alkulähteitä, joista ammennamme ravinnoksemme ja elinkeinoksemme ja täyttääksemme erilaisia tarpeitamme.

Jeesus Kristus on elämämme alkulähde. Hän on isäntä, joka ohjaa karanneen vasikan kotiaitaukseen. Hän on isäntä, joka huolehtii ravinnon ja suojan. Hän on isäntä, joka tuntee laumansa nimiltä. Hän on ikuisen elämän lähde. ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.”, toteaa Jeesus Johanneksen evankeliumissa.

Tämän elämän tyvenissä ja myrskyissä olen palannut aina alkulähteelle, Jeesuksen sanoihin. Joskus minua on sinne ohjattukin kuin karussa ollutta vasikkaa. Alkulähteellä olen tuntenut itseni hyväksytyksi ja rakastetuksi. Sinne, sanojensa luokse, Jeesus kutsuu meistä jokaista tänäänkin.

Eija Kuitunen, diakonissa