Sumussa

Sumussa

Marraskuussa on riittänyt sumuisia iltoja ja aamuja. Sumu pehmentää maisemat kauniisti, mutta sumussa emme näe enää selvästi.

Ihmisen elämässäkin on sumuisia vaiheita. Pää tuntuu toisinaan pehmoiselta ja ajatukset eivät kulje. On kuin kulkisi itsekseen. Jokin kuitenkin pyörittää moottoriamme.

Arki voi kuormittaa. Tehtävää on niin paljon; tai sitten liian vähän. Me kuljemme sumussa eri tilanteissa ja suuntamme voi kadota hetkeksi tai pitemmäksi ajaksi.

Marras -sanan merkitys kuvaa sumuista elämää. Suomen kielessä sillä tarkoitetaan erilaisia kuolemaan viittaavia merkityksiä kuten kuolemaisillaan oleva ja raihnas.                                  

Luonto näyttää käyvän kuolemaan, kun se valmistautuu talvehtimaan. Raihnaalta voi elämä tuntua sumussa elävälläkin. Mistä sumuun löytää valon?

Ehkä on hyvä pysähtyä ja katsoa ympärilleen, missä olen. Silloin voi jotakin muuttua ja löytyä uusi suunta. Sumussa pitkään ollut kaipaa jo valoon.

Paimenpsalmi ei suotta ole tullut monelle rakkaaksi. ”Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa. Sillä sinä olet minun kanssani.” Ps. 23: 4

Silloin löytää valon sumunkin keskellä. Jumala kulkee kanssani. Raihnas saa levon. Joku kuljettaa eteenpäin taas hetken verran, ja kerran perille saakka.                                                                                                                                                                            

Pastori Päivi Liukkosen mietteitä matkalla

Kuva: Fietzfotos