Sytytän kynttilän

Sytytän kynttilän sinulle. Liekki lepattaa niin kuin kaipaus rinnassani. Suru saa huojumaan, ikävä tekee levottomaksi. Muistellessani mieli liikahtelee sinne tänne kuin pieni liekki kynttilässä. 

Sytytän kynttilän, jonka liekki on vain puhalluksen varassa. Kun kuolema käy lähellä, se tuo mukanaan monta kysymystä. Tuntematon koskettaa, katoavaisuuden tuuli puhaltaa. Ajattelen elämääsi, ajattelen omaani. Kuinka kauan liekki vielä palaa? 

Sytytän kynttilän, koska sen valo on lämmin niin kuin sinun elämäsi oli. Sinun liekkisi oli kaunis. Saan muistoista voimaa ja lohdutusta. Kaikki mitä minulle merkitsit, kaikki mitä sinulta sain. Eletyn elämän kiitos loistaa pienestä liekistä. Minun suruni on myös kiitollisuutta sinusta. Minun kaipuuni on valoisan muistosi vaalimista, lempeä halaus ajatuksissani sinulle. Siksi sytytän tämän kynttilän sinulle. 

Sytytän tämän kynttilän, koska tarvitsen valoa. Tarvitsen toivoa, jotta näkisin paremmin pimeässä, marraskuisen harmauden keskellä. Kynttilän liekki on minun rukoukseni liekki. Se nousee kohti taivasta. Se loistaa taivaan valoa murheellisille, kaipaaville, surun ja ikävän murtamille, keskeneräisyyden ja sanomattomien sanojen keskelle, ehtimättömille hetkille, menetetyille ja menettäneille, luopuneille ja lohdutusta etsiville. 

Sytytän kynttilän. Sen liekki luo valoaan heille. Sen liekki tuo toivoa meille. Sen liekki puhuu puolestani ja rukoilee hiljaa: Jumala, ole tänään kanssamme. 

Ville Tikkanen, vt. kirkkoherra