Tarinoita arvosta ja arvottomuudesta

Reissuviikolla vietin jonkin aikaa tv:n äärellä. Eräässä sarjassa intialainen ikääntynyt nainen joutui voinnin heikkenemisen vuoksi sairaalaan tutkimuksiin. Heikentyneen voinnin syyksi paljastui ihon vaalennukseen käytetty elohopeaa sisältävä voide. Ihoaan vaaleammaksi tavoitellut nainen oli näin tehdessään toivonut koko elämänsä ajan tulevansa hyväksytyksi syntyperäänsä ylempää olevaan kastiin. Hän olikin onnistunut siinä, mutta elohopea oli samalla tuhonnut kehon tärkeitä toimintoja.

Sarjan fiktioon perustuva tarina toi mieleeni erään toisen naisen tarinan. Hän oli matkalla kaukana pohjoisessa ja kipusi yhtenä päivänä vaaralle, jonka huipulle on pystytetty ekumeeninen risti. Sen ristin juurella tarina kertoo tapahtuneen sellaista, että nainen murtui, ja kaikki hänen sisälleen piiloon pakattu elämän kipu, kelpaamattomuus ja huonommuuden kokemus ryöpsähtivät kyyneleinä ulos kuin märkä haavasta. Vaaralle nousemisen matkakumppanina ollut toinen nainen sanoitti asian tilan: arvoton on kipusi nimi. Arvottomuutta olet kantanut mukanasi ja nyt saat sen tämän ristin juurelle jättää.

Aikoja aiemmin ennen näitä tarinoita Israelin maaperällä kerrotaan tapahtuneen: ”kun Jeesus näki itkevän Marian ja hänen kanssaan tulleet juutalaiset, jotka hekin itkivät, syvä liikutus valtasi hänet.”

Meillä on narratiivi Jeesuksesta, joka osoittaa hänen ottavan todesta kipumme ja ilomme. Se on lohduttavaa tietää tässä elämässä, jossa riittää tarinoita arvosta ja arvottomuudesta. Jeesukselle olemme arvokkaita, lunastettuja ja riittäviä.

Eija Kuitunen, diakonissa

Kuvakollaasi: Tuija Hokkanen