JUMALAN SELÄN TAKANA

Minulle on vuosien varrella sanottu usein sanat: ”Sinähän asut ihan Jumalan selän takana”.  Sanoja on tarkoittanut kotimme syrjäistä sijaintia. Aluksi nuo sanat loukkasivat minua, ne tuntuivat ihan siltä, että sanoja tarkoitti jotain halventavaa asuinpaikastamme ja jopa meistä asujistakin. 

Ajatteluuni tuli muutos, kun vuosia sitten sain olla mukana kirkkopäivillä Kuhmossa. Päivien tunnus oli JUMALAN SELÄN TAKANA. Hyvin moni kirkkopäivien puhujista vakuutti, että Jumalan selän takana on turvallista olla, turvallisempaa kuin missään muualla. Niinpä, kyllä siellä oli turvallista elää. Nyt asun kirkolla ja täälläkin koen edelleen asuvani Jumalan selän takana. 

Nuo ajatukset ovat sitten kuljettaneet mietteeni aina lapsuuteen saakka. Kotini oli pieni, olin neljälapsisen perheen vanhin, ja niinpä olinkin sitten paljon  ”mummojen tyttö” Varsinkin samassa pihapiirissä asuva isäni äiti, Hilma-mummo otti minut usein yöksi luokseen.

Mummo ja pappa asuivat pienessä mökissä, minä nukuin mummon vieressä.  Illalla luimme yhdessä iltarukouksen, ja sitten käperryin nukkumaan mummon selän taakse. Siellä oli turvallista ja hyvä olla. Joskus kuitenkin tuli pelottava olo: öinen ukonilma, paha uni tai pelottava ääni herätti minut. Silloin kuiskasin mummolle: ”Käänny mummo minuun päin”. Mummo kääntyi ja kietoi kätensä ympärilleni.Sitten tuli taas levollinen uni. 

Viime vuosina Jumalan selän takana asuvalla on usein noussut mieleen lapsuuden pyyntö: käänny minuun päin! Nyt rukoukseni on: Herra käännä kasvosi meidän puoleemme ja ole meille armollinen. Herra armahda kärsivää maailmaa. 

Marja-Leena Kuitunen 

Valokuva: Eero Valanko