Kohtuutonta? 

Loman jälkeen on yltäkylläinen olo. Niin paljon hyvää on Herra suonut, ettei sanat riitä kertomaan. Jonkun mielestä ehkä ihan tavallista, mutta oma sydän on kiitollinen. Herran hyvyys ja rakkaus on ympäröinyt elämääni.  

Kaiken yltäkylläisyyden keskellä mielessä pyörivät myös kesän aikana kuulemani ajatus: Joskus jokaisen olisi annettava niin paljon että seuraavana päivänä kaduttaa. Aika hurja ajatus. En tiedä toteutuuko tuo koskaan kohdallani, mutta ajatukset omasta antamisesta kyllä mietityttävät.  

Filippiläiskirjeen sanat nousevat toistuvasti mieleeni: ”Olkoon teilläkin sellainen mieli kuin Kristuksella Jeesuksella oli.” Millainen mieli hänellä oli? Eikä vain mieli vaan mitä hän teki? Hän jätti taivaat sinun ja minun takiani. Ei olisi ollut pakko mutta hän jätti. Hän luopui omastaan. Hän ei pitänyt kiinni oikeuksistaan. Hän luopui asemastaan. Näitä sanoja voi lukea kirjeen toisesta luvusta. 

Jeesus on luopunut, suostunut ja antanut käsittämättömän paljon. Hän suostui kestämään ymmärtämättömien ja juonittelevien ihmisten pilkkaa ja kiusaamista aina ristin kuolemaan asti. Hän antoi itsensä, että meillä olisi ikuinen elämä, anteeksiantamus, armo ja rauha pyhän Jumalan kanssa. Olemme saaneet armoa armon päälle. Kaikki on täytetty. Taivaat ovat avoinna syntisille ihmisille armosta. 

Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta! Näin neuvoo Paavali. Mitä se voisi olla tänä päivänä? Mitä voisit antaa? Mistä voisit luopua? Jeesuksen mieli on antelias. Kohtuuttoman antelias. Olkoon meillä samanlainen mieli! 

Tuula Suuronen, seurakuntapastori

Kuva: Taustan on kuvannut Eero Valanko Puulalla ja Krusifiksikuva on srk:n kuva-arkistoista