Kuka tuskaani hiljaa koskettais? 

Kuka jaksaisi pysytellä rinnalla, kun on kipua ja ahdistusta? Kuka jaksaisi kuunnella, kun vaikeudet vyöryvät yli eikä helpotusta näy? 

Onnellinen se, jolla on joku, joka ei jätä silloin, kun tuntuu, että on vain taakka ja vaiva. Vapahtaja koki sen raskaan osan, ettei ollut ketään jakamassa tuskaa. Hän joi maljan pohjaan asti yksin.  

Jeesus kutsuu seuraajiaan itkemään itkevien kanssa. Pysähtymään. Olemaan hiljaa ja kuuntelemaan. Ottamaan syliin ja silittämään. Koskettamaan hiljaa. 

Se ei ole helppo tehtävä. Moni väistelee surun murtamaa ja muuten kärsivää. Kipu tulee liian lähelle. Oma avuttomuus ahdistaa. 

Voima tulee siitä, että on itse saanut vierellä kulkijan rinnalle. Siitä että itse on tullut kuulluksi, kosketetuksi. Hellintä hoitoa on olla Kipujen miehen lähellä. Autuasta ja voimaannuttavaa on luottaa siihen, että kerran Jumala pyyhkii kaikki kyyneleet. 

Tuula Suuronen, seurakuntapastori

Hautausmaa kuva srk:n kuva-arkistoista ja Terttu Ollikaisen ikoni