Kevät on tulossa. Samoin kevään suuri juhla: pääsiäinen.

Hiljalleen lumihiutaleet putoilevat vieläkin maahan. Loskaiset keliäkin on ollut. Muistan nuorena kävelleeni koulusta kotiin melkein polviin asti ulottuvassa loskassa, kun teitä ei ollut ehditty aurata.

Samanlaista hangessa tarpomista on ollut ihmisen elämä täällä ja muualla, vaikkei hankea ja loskaa ole jalan alla. Välillä on vaikeakulkuista elämäntietä. Hidasta kulkemista, kun haluaisi kiiruhtaa eteenpäin.

Aurinko on kuitenkin päässyt pilkistämään pilvien takaa. Joinakin päivinä se on paistanut melkein koko päivän ja antanut jo lämpöäkin. Talitintinkin laulu on kuulunut aamulla. Päivä kirkastuu.

Kevät on tulossa. Samoin suuri kevään juhla: pääsiäinen.

Pääsiäisen sanoma ei ole lyhentynyt eikä ole tullut meille liian raskaaksi kulkea. Jeesus on kulkenut raskaan osuuden meidän puolestamme. Palmusunnuntain palmunlehvät ja kotoiset pajunkissat vievät meidät hiljaiselle viikolle, jossa kaikkein pimeinkin pimeys väistyy ja valo voittaa pimeyden.

”Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.” Joh. 12:45.

Pastori Päivi Liukkonen

Maisemakuva: Eero Valanko